Pienellä pellolla on paljon piennarta – Se lisää maatalousympäristön monimuotoisuutta

Monimuotoista piennarta. Kuvan piennarta on levennetty kasvillisuuden peittämällä tulvatasanteella (oikeassa reunassa). Kuva: Markku Vuorikari

Suomalaiset pellot ovat eurooppalaisessa mittakaavassa pieniä. Puhtaasti taloudellisesta näkökulmasta avo-ojien reunustamia peltotilkkuja kannattaisikin yhdistää jonkin verran isommiksi lohkoiksi.

Samaan aikaan kun heikko kannattavuus piiskaa tiloja kasvattamaan tuotannon mittakaavaa, toisesta suunnasta tulee aivan päinvastaista painetta. Monimuotoisuuden väheneminen herättää maailmanlaajuisesti huolta niin tutkijoiden kuin ympäristöjärjestöjenkin keskuudessa. Myös EU on pyrkinyt ottamaan sen vakavasti.

Yksi huolenaihe on piennarten väheneminen.

Mitä suurempia yksittäiset pellot ovat, sitä vähemmän on niitä reunustavia pientareita. Ja sitä vähemmän on piennarkasvillisuutta ja muita piennarkasvillisuudessa viihtyviä eliöitä.

Mutta onko pientareilla oikeasti merkitystä peltoluonnon monimuotoisuudelle?

Kyllä on, vahvistaa Luonnonvarakeskus Luken erikoistutkija Juha Tiainen. Pientareista hyötyvät niin linnut, kasvillisuus kuin muukin maatalousympäristön eliöstä.

"Pientareiden hyödyt on pystytty tutkimuksissa todentamaan useilla eri mittareilla ja indekseillä."

Avoimessa peltoympäristössä pesiviä lintulajeja on kolmisenkymmentä, mutta siitä ovat riippuvaisia myös monet metsien ja pihapiirien lintulajit.

Pellot ja pientareet tarjoavat linnuille hyviä pesimä- ja ruokailupaikkoja. Ojien reunoilla kasvavat pensaat taas tarjoavat linnuille suojapaikkoja.

"Mitään yhtenäistä pensaikkovyötä pientareella ei tarvita, eivätkä täydentävät ehdot sitä peltolohkoon rajautuvalla alalla sallisikaan", Tiainen huomauttaa.

"Toisaalta täydentäviä ehtoja voisi kyllä muuttaa siltä osin, että esimerkiksi osa pajuista olisi hyvä pientareilla säästää. Aikaisin keväällä kukkivina ne ovat tärkeitä ravintokasveja pölyttäjille."

Piennarten kasvillisuus ei sen sijaan nykyisellään ole kovin monimuotoista. Kasvillisuudessa näkyvät menneiden vuosikymmenten vaikutus.

"1960- ja 70-luvuilla pientareet käsiteltiin herbisideillä. Ne tuhosivat kaksisirkkaiset kukkakasvit ja säästivät heinäkasvit. Sen myötä pientareet ovat edelleen todella heinävaltaisia."

Kasvillisuuden palautuminen vie hänen mukaansa kauan – jos niin edes tapahtuu.

Kaksisirkkaisten kukkakasvien palautumista voisi edistää pientareiden niittämisellä ja niittojätteen pois viennillä. Samalla pientareiden ravinteisuutta köyhdytetään, mikä vähentää ravinteiden huuhtoutumista vesistöihin.

"Ympäristökorvauksen ehdot velvoittavat siihen, mutta monella tilalla aika voi olla niin kortilla, ettei siihen välttämättä ole kapasiteettia."

Pientareet tarjoavat ravinto- ja pesimäpaikkoja myös lukuisille hyönteisille. Pellolla elävät maakiitäjäiset puolestaan käyttävät pientareita talvehtimispaikkoinaan.

"Kannattaa muistaa, että maakiitäjäiset ja myös ampiaiset ovat petoja. Ne käyttävät ravintonaan monia tuholaisia eli ovat viljelijänkin näkökulmasta hyötyeläimiä."

Tiainen muistuttaa, että monimuotoisuuden edistäminen ei välttämättä edellytä lohkorakenteen pitämistä sirpaleisena.

Kun peltoja yhdistää suuremmiksi ja taloudellisemmin viljeltäviksi, vähentyneitä avo-ojia ja niiden pientareita voi kompensoida leventämällä jäljelle jäävien varsille jääviä kasvillisuuskaistoja.

"Esimerkiksi metrin verran leveämpi kaista ei peltomittakaavassa merkitse suurta menetystä satoon."

Asiantuntijan vinkkejä – näin voit edistää peltoluonnon monimuotoisuutta:

1. Hieman tukiehtojen vaatimuksia leveämmät pientareet ovat pieni mutta kannatettava uhraus.

2. Niitä piennarkasvillisuus ennen vaikeiden rikkojen kuten valvatin, ohdakkeen ja juolavehnän siementämistä. Vie niittojäte pois pientareelta.

3. Säästä pajuja hyönteisten kevätravinnoksi ja lintujen suojapaikoiksi.

Millaisia ajatuksia juttu sinussa herätti? Miten itse edistäisit maatalousluonnon monimuotoisuutta? Kerro omat ideasi sähköpostilla:

juhani.reku@mt.fi.