Laumanvartijakoirien kasvattaja: "Koiria ottaneilla vahingot ovat laskeneet huomattavasti"

Laumanvartijakoira tulee sosiaalistaa kotieläimiin jo pennusta lähtien, jotta koira oppii kunnioittamaan laumaansa ja ansaitsemaan niiden luottamuksen. Maksi (edessä) ja Bea ovat hyvää pataa lampaiden kanssa. Kuva: Kari Salonen

Ennakkoluulot laumanvartijakoirista murentuvat heti kuvaajan ja toimittajan saapuessa pihaan. Vastassa on iso, hieman kultaistanoutajaa muistuttava koira, joka tulee häntä heiluen tervehtimään vieraita.

"Näiden kuuluu olla kilttejä vieraillekin, kunhan omistaja on paikalla", Petra Frondelius kertoo.

Frondelius kasvattaa maremmano-abruzzesejä. Rotu on vanha italialainen laumanvartijarotu, jota on käytetty tuhansia vuosia suojelemaan paimenten kotieläimiä ja omaisuutta.

Koirien lisäksi Frondeliuksella on pieni lauma lampaita, jota koirat vahtivat päivin ja öin. Syytä onkin, sillä nyt ollaan alueella, jossa liikkuu paljon ilveksiä.

Viime vuosina koirarotu on yleistynyt myös Suomessa.

Rodun omistajille teetetyn kyselyn mukaan kaikki koirat toimivat laumanvartijatehtävissä, joko eläin- tai aluevahteina. Noin 40 prosenttia koirista työskentelee eläinten parissa, joista 20 prosenttia tuotantotiloilla.

"Omista kasvateistani 70 prosenttia työskentelee eläintiloilla ja loput ovat vahtikoirina. Maremmoja on ollut 15 vuoden ajan suomalaisilla maatiloilla ja voi sanoa, että se on vakiinnuttanut paikkansa"; kymmenen vuotta rotua kasvattanut Frondelius kertoo.

Rotua käytetään useimmin lammastiloilla, mutta se soveltuu myös esimerkiksi naudoille, alpakoille, hevosille tai jopa hanhille.

Joidenkin mielestä myös lapsilla on turvallisempaa alueilla, joilla on paljon petoja, kun vaaleat jätit vahtivat leikkejä vierestä.

Maremmano-abruzzeset ovat perusluonteeltaan rauhallisia, omistajiinsa ja laumaansa syvästi kiintyviä koiria. Niillä on laumanvartijaroduille tyypilliseen tapaan voimakas vartiointi- ja suojeluvietti.

Rotu on itsenäinen ja se tekee omia johtopäätöksiä. Koska vartiointivietti on voimakas, koira tarvitsee selkeät säännöt ja ensimmäiset puolitoista vuotta positiivista ohjausta.

Frondelius korostaa maremmano-abruzzesejen toimintamallin olevan ennakoivaa.

"Sen herkkyys hyökkäämiseen ja vahingon aiheuttamiseen on korkea: se varoittaa aina ennen kuin tekee mitään. Italiassakin, missä susia on hyvin paljon, kohtaamisia koirien ja susien välillä on hyvin harvoin."

Tarvittaessa koirat eivät kuitenkaan epäröi ajaa sutta tiehensä.

"Susi on viisas eläin ja välttää konflikteja. Mutta jos joskus harvoin menisi taisteluksi asti, maremma taistelee kyllä loppuun asti."

Frondeliuksen mukaan koiria tulisi mielellään olla enemmän kuin yksi.

"Usein hyökkäykset ovat johtuneet siitä, että susia on ollut lauma ja koiria vain yksi. Laumassa koirat myös jakavat tehtäviään: kun toinen vartioi, toinen lepää. Pitää muistaa, että kyllä laumanvartijakin tarvitsee lepoa."

Frondelius on ollut pienestä asti kiinnostunut susista. Hänen mielestään susi kuuluu Suomen luontoon.

"Maremmat ovat hyvä keino elää susien kanssa rinta rinnan."

Frondelius ottaa esimerkiksi rodun syntyalueen Apenniinien vuoristoalueen Italiassa.

"Siellä on enemmän susia kuin koko Suomessa. Siitä huolimatta kotieläinten pito sujuu, kun koirat auttavat lauman vartioinnissa."

Italiassa on meneillään Life wolfalps -hanke, jonka tarkoitus on kehittää susien suojelua.

Susi on levinnyt uudelleen entisille levinneisyysalueilleen Alppien länsiosiin, ja se on aiheuttanut haasteita etenkin kotieläinrintamalla.

Maremmano-abruzzeseja ja muutamaa muuta laumanvartijarotua käytetään hankkeessa yhtenä keinona edistää susien ja ihmisten yhteiseloa alueella.

"Koiria ottaneilla vahingot ovat laskeneet huomattavasti, eivätkä he enää tee työtään ilman niitä", hanketta tiiviisti seuraava Frondelius kertoo.