Avain hyvää maidontuotokseen on rakkaus: "Navetasta ei saa olla koskaan kiire pois"


Riitta Rytkönen ryhtyi isännöimään kotitilaansa kymmenen vuotta sitten. "Päivääkään en ole katunut, vaikka jokaisen maitokilon eteen pitää tehdä lujasti töitä." Kuva: Anne Anttila

Agrologiksi kouluttautunut Riitta Rytkönen ryhtyi kotitilansa isännäksi kymmenen vuotta sitten. Sukupolvenvaihdos oli tilalle kasvaneelle Riitalle itsestäänselvyys.

"Siinä vaiheessa, kun vanhemmat ryhtyivät suunnittelemaan karjan hävittämistä, olin valmis jatkamaan. En miettinyt päätöstäni yhtään, en edes yön ylitse", Riitta muistelee naureskellen.

Hyppy isännyyteen oli Riitan kohdalla luontevaa, sillä työ ja tilan tavat olivat jo entuudestaan tuttuja.

"Käytännössä olen auttanut navettatöissä pikkutytöstä lähtien ja hoidin kotitilan karjaa myös palkkatyöni ohella", lomittajana toiminut Riitta selvittää.

Ennen sukupolvenvaihdosta Rytkösen tilalla oli perinteinen parsinavetta ja parikymmentä lypsävää.

"Navetta oli niin huonokuntoinen ja alkeellinen, että ensimmäiseksi jouduin rakennuttamaan uudet tuotantotilat. Ajatuksissa kävi 40-paikkainen parsinavetta, mutta muutin kuitenkin lennosta suunnitelmaa ja rakennutin lypsyasemalla varustetun pihaton."

Vuoden 2006 lopulla valmistuneessa pihatossa on tällä hetkellä noin 50 lehmää sekä nuorkarja.

Lähitulevaisuudessa on tarkoitus laajentaa. Tavoitteena on lisätä karjaa ja nostaa lehmien määrä noin 65:een. Samalla harkitsemme myös lypsyjärjestelmän muuttamista robottiin. Tässä vaiheessa on ennakoitava tulevaa ja ajateltava myös jaksamista, Riitta luonnehtii.


Rytkösen maidon- 
tuotantotilaa on viimeiset kymmenen vuotta luotsattu naisväen voimin.

"Minä toimin peränpitäjänä ja Raija-siskoni työskentelee palkallisena karjanhoitajana. Myös vanhempiemme työpanos on edelleen hyvin merkittävä. Äiti vastaa muonituksesta ja isä auttaa konehommissa."

Myös Riitta sanoo viihtyvänsä traktorin kopissa.

"Jos navettahommilta vain ehdin, niin osallistun mielelläni myös pelto- ja metsätöihin. Pyrin tekemään kaikkea mahdollista ja joskus myös sellaista, jolloin on liikuttava jopa mukavuusrajojen ulkopuolella", Riitta hymähtää.

Maatalouden nykytilanteesta huolimatta Rytkösen tilalla uskotaan kuitenkin maidontuotannon tulevaisuuteen.

"Meidän kohdalla lypsykarjatalous on työn ja toimeentulon lisäksi myös vahva elämäntapa. Kaiken tämän turvaamiseksi olemme tehneet varasuunnitelman, jonka lähtökohtana on pitää kulut kurissa ja talous tasapainossa. Hankintoja, kuten esimerkiksi koneostoja tehdään todella harkiten."


Myös muutaman vuoden päähän suunnitellun laajennuksen suhteen Riitta on varovaisen toiveikas.

"Paikoilleenkaan ei voi jäädä, sillä mukana pysyminen vaatii jatkuvaa kehittymistä. Raha tulee maidosta, joten toimivista tiloista sekä karjan- ja isäntäväen hyvinvoinnista ei kannata tinkiä."

Maitotilin kasvattaminen ei ole Riitan mukaan kuitenkaan läpihuutojuttu.

"Jokainen eläin on yksilö, mutta sekä ayrshirestä että holsteinista löytyy omat helmensä. Karjanjalostuksessa keskitymme kokonaisuuteen, mutta tuotannon kulmakivi tulee olemaan kuitenkin tuotoksissa.

Onnistuneen täysrehupohjaisen ruokinnan sekä hyvän onnen ansiosta karjan keskituotosta on saatu Riitan mukaan jopa nostettua.

"Vuosittainen keskituotos on tällä hetkellä 10 400 kiloa, joten nämä lukemat antavat mukavasti polttoainetta myös tulevaisuuteen, Riitta selvittää tyytyväisenä.

Maidontuottaja Rytkösen mukaan avain hyviin keskituotoksiin on rakkaus tilaan, työtön ja eläimiin.

"Navetasta ei saa olla koskaan kiire pois", Riitta muistuttaa.