Kankaan perhe viettää paljon aikaa yhdessä. Mari ja Jussi Kangas käyvät poikien Iisakin ja Iivarin kanssa esimerkiksi uimassa ja ajamassa mönkijöillä. Kuva: Johannes Tervo
Mari Kangas päätyi maajussin morsiameksi: "Ehkä hoitaisin tipuja, jos opettajan töitä ei olisi"
Jussi ja Mari Kangas isännöivät yli satavuotiasta sukutilaa Lapualla. Mies hoitaa broilerit ja viljelykset. Vaimo toimii luokanopettajana Ylistarossa.
Jussi ja Mari Kangas pitävät broileritilaa lähellä Lapuan keskustaa. Mari Kangas käy tilan ulkopuolella töissä opettajana Ylistarossa. Lämpimän sunnuntain tunnelmia perheessä. Pojat Iivari (vas.) ja Iisakki auttavat välillä isää kanalassa ja konehommissa. Kuva: Johannes Tervo
Mari Kankaalle oli selvää, että hän menee töihin tilan ulkopuolelle. Maajussin morsiameksi ryhtyminen ei jännittänyt lapualaista naista. Hän haluaisi, että tilavierailut kuuluisivat peruskoulun opetussuunnitelmaan. Kuva: Johannes TervoLapualaista Mari Kangasta ei jännittänyt ruveta maajussin morsiameksi. Lapsuudenkotona isällä ja äidillä oli lehmiä, joten maatilan arki oli tuttua.
”Tiesin mitä tuleman pitää, kun muutin yhteen Jussin kanssa. Tilallisen emännällä on hyvä olla joustavuutta ja ymmärrystä alan vaihtuvia työaikoja kohtaan. Meillä on onneksi laaja tukiverkko, kun molempien vanhemmat auttavat tilan töissä.”
Jussi ja Mari Kangas isännöivät Lapualla broileritilaa, jossa kasvaa kerrallaan 95 000 lintua. Lisäksi tilalla viljellään rehuohraa, vehnää ja rypsiä.
Jussi Kangas aloitti sukutilan isäntänä vuonna 2012. Hän hoitaa yksin tilanpidon, sillä vaimo Mari työskentelee alakoulun luokanopettajana Ylistarossa. Perheeseen kuuluu myös kaksi lasta, 2011 syntynyt Iisakki ja 2013 syntynyt Iivari.
”Minulle oli ihan selvää, että menen tilan ulkopuolelle töihin. Tykkään olla opettajana. Ehkä voisin opetella tipujen hoitamista, jos opettajan töitä ei olisi”, Mari Kangas tuumii.
”En osannut edes ajatella, että hoitaisimme kahdestaan broilereita, koska äitinikin oli aina tilan ulkopuolella töissä. Viihdyn aika hyvin yksikseni”, Jussi Kangas sanoo.
Sulan maan aikana kotityöt ovat pitkälti vaimon heiniä, koska maatöissä ja kanalalla piisaa kiirettä. Talvisin Jussikin ehtii viemään aamulla nuoremman pojan Iivarin hoitoon.
”Ruokahuolto, pyykinpesu ja imurointi ovat arkisin minun vastuullani. Viikonloppuisin Jussi kokkaa mielellään, kun aikaa on enemmän. Ehkä miestä pitäisi välillä määrätä kotitöihin,” Mari Kangas hymyilee.
”Muut kotityöt minulta kyllä luonnistuvat, mutta pyykinpesuun en sekaannu”, Jussi Kangas naurahtaa.…
Julkisuudessa puhutaan paljon esimerkiksi maatalouden päästöistä, lihankäytön vähentämisen tarpeesta ja eläintuotannon eettisyydestä. Nämä asiat eivät ole nousseet keskusteluun Ylistarossa opettajanhuoneessa.
”Minun ei ole tarvinnut ryhtyä ikinä puolustuskannalle broilerintuotannon vuoksi. Koulullamme painotetaan ympäristöasioita ja kestävää kehitystä. Viime viikolla puhuin luokalleni maataloudesta. Maaseudun lapset yleensä tietävät, että ruokaa ei haeta vain kaupasta.”
Mari Kankaan mielestä maatilavierailut voisivat kuulua peruskoulun viralliseen opetusohjelmaan. Hänen luokkansa kävi muutama vuosi sitten Ylistarossa paikallisella sika- ja nautatilalla. Reissu oli ikimuistoinen kokemus.
”Oppilaat tykkäsivät kovasti, vaikka lemu oli aika järkyttävä, kun palasimme koululle. Avoimuus on tärkeää niissä rajoissa kun se on nykyään mahdollista. Lehmiäkään ei voi enää lompsia vapaasti katsomaan navettaan kuten ennen.”
Lapuan maaseutunuoret järjestävät joka kesä paikallisella tilalla avoimien ovien päivän. Broilerikasvattamoon ei voi päästää ketään sisälle hygieniasyistä, mutta vierailijat saivat kurkistaa omalla vuorollaan kanalan ikkunasta.
Kankaan perhe iloitsee, että monien ihmisten ennakkoluulot broilerituotannosta hälvenivät tilavierailun jälkeen.
Pariskunnan mukaan Lapualla ymmärretään lihantuotannon arvo, koska lähes jokainen kyläläinen tuntee jonkun sika- tai broileritilallisen. Pääkaupunkiseudulla tilanne on toinen, kun broilerinkasvatus leimataan herkästi pahaksi tehotuotannoksi.
Jussi Kangas huomauttaa, että broilerin hiilijalanjälki on pienin kaikista eläintuotantolajeista.
”Mukava, että asioista ollaan eri mieltä. Minua ei haittaa, jos joku haluaa olla kasvissyöjä. Se on hänen valintansa. Pitäisi myös ymmärtää, että jonkun toisen valinta on olla lihansyöjä.”
Kankaan tila on ollut saman suvun hallussa vuodesta 1916. Lehmien pito loppui vuonna 1976, kun Jussin isoäiti, emäntä Orvokki Kangas valittiin eduskuntaan.
Broilerien kasvattamisen aloittivat tilalla 1987 Jussi Kankaan vanhemmat Matti ja Aija-Leena Kangas. Perheen haaveena on, että pojat jatkaisivat tilan pitoa tulevaisuudessa.
”Ketään ei voi pakottaa, vaan halun pitää lähteä itsestä. Minulle tämä työ on ollut elämäntapa. Varsinkin Iisakki kulkee mielellään minun kanssani kanalassa hoitamassa tipuja ja konehommissa”, Jussi Kangas kertoo.
”Vanhemmalla pojalla leikitkin ovat siihen suuntaan, että hänestä voisi tulla tilan jatkaja. Keväällä Iisakki oli kylvämässä ja syksyllä puimassa koulun jälkeen. Iivarikin on ottanut joskus päiväunet puimurin hytissä”, Mari Kangas hymyilee.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
