Puu liikkuu nyt vilkkaasti: "Kuljettajan pitää tietää, mistä voi ajaa ja mistä ei"


Havetransin Scania R730 painaa täydellä kuormalla 76 tonnia. Kuljettajalta vaaditaan ajosilmää, jotta metsätiet pysyvät kunnossa. Kuva: Markku Pulkkinen

"Alkuvuonna puunajoista on ollut runsauden pulaa ja työpäivät pitkiä. Parempi näin päin, sillä viime syksy oli hiljainen", Joona Haverinen kertoo. Kuva: Markku Pulkkinen

Kuljetusyrittäjä Joona Haverinen nostelee tukkeja Scaniansa kyytiin Siuntion Pickalassa. Kevättalven aurinko on lämmittänyt kelin jo lähelle nollaa. Haverinen on startannut autonsa Lahdessa aamuviideltä. Loviisan ja Kirkniemen keikat ovat jo takana ja Kyröskosken keikka edessä. Tulevan yö makuupaikkana palvelee auton punkka.

Helmikuun pakkaset jäädyttivät tiet hyvään ajokuntoon ja nyt on annettava renkaiden laulaa ennen kuin kevään lämpö pehmentää tiet.

"Viime vuosi oli kokonaisuudessaan normaalia hiljaisempi. Syksyn kelit hidastivat tahtia, vaikka autot eivät kokonaan seisseetkään. Nyt ajoja on kolmannes enemmän kuin vuosi sitten", Haverinen iloitsee.

Logistiikkainsinööri Haverinen on pyörittänyt Havetrans-yritystään vuodesta 2009. Tällä hetkellä hänellä on viisi puunkuljetusautoa ja lisäksi yhdistelmäajoneuvo kappaletavaran kuljetukseen.

Vuodet kuljetusyrittäjänä ovat sujuneet pääosin hyvin. Vain viime vuosi oli poikkeus, sillä ensimmäistä kertaa tilikausi jäi tappiolliseksi. Normaalia pienempään liikevaihtoon olivat märän syksyn lisäksi syynä myös kaluston normaalia suuremmat remontit. Kuluvana vuonna Haverisen tavoitteena on yltää 1,6 miljoonan euron liikevaihtoon. Siinä olisi kolmanneksen nousu viime vuoteen. Alku näyttää lupaavalta.


Haverinen ja hänen kymmenkunta kuljettajaansa ajavat puuta pääasiassa Metsähallitukselle ja Metsänhoitoyhdistys Päijät-Hämeelle.

"Metsähallitus on sikäli hyvä asiakas, että sillä on erityyppisiä hakkuukohteita ympäri Etelä-Suomen, jolloin ajot jakautuvat melko tasaisesti. Kun jossain päin ei päästä säiden vuoksi korjaamaan puuta, voidaan sitä korjata toisella puolella Etelä-Suomea", Haverinen kiittelee.

Laajasta sopimusalueesta johtuen kuljetusmatkat ovat joskus pitkät. Määränpäinä voi eteläisimmän Suomen tehtaiden lisäksi olla Äänekoski, Joutseno tai Varkaus.

Tukkirekka perävaunuineen ja nostureineen on verollisena yli 400 000 euron investointi, joten tulevat ajot on pystyttävä varmistamaan ennen uuden auton hankkimista. Haverinen laskee, että jokaisen auton mittariin pitäisi kertyä vähintään 150 000 kilometriä vuodessa, jotta homma kannattaa. Silloin autojen vaihtoväli on viitisen vuotta.

Tänään allaan olevaan, reilun vuoden vanhaan Scania R730 -autoonsa Haverinen on tyytyväinen. Vetoauton ilmajousitettu 2+2 -akseliratkaisu on kokeneen kuljettajan mielestä toimiva kapeilla teillä.

"Auto on ketterä kääntymään, koska kahden etummaisen akselin kaikki pyörät kääntyvät. Etupyörän voi ajaa siksi myös ojan päältä. Toisen akselin voi tarvittaessa nostaa ylös, jolloin taka-renkaille tulee lisää pitoa", Haverinen kuvailee.

Monikäyttöisyydestä huolimatta auton takarenkaisiin joutuu pyöräyttämään ketjut pari kertaa viikossa.

"Tammikuun loppu oli tänä vuonna erityisen hankala, kun lunta tuli lyhyessä ajassa paljon eikä teiden kunnossapito ehtinyt perässä. Polannetta on ollut paikoin mahdottomasti, mikä rassaa akseleita. Kuukauden sisällä hajosi neljä vetoakselia."


Haverinen huollattaa kalustonsa säännöllisesti Originator Oy:llä Hollolassa. Havetransilla ei ole omaa hallia, joten huoltaminen omin voimin ei onnistuisikaan.

"Huoltopalvelun ulkoistamisen hyvä puoli on, että pystyy itse keskittymään pääasiaan eli ajamiseen. Työviikot olisivat vielä pidempiä, jos yrittäisi hoitaa huollotkin itse", Haverinen perustelee.

Vaikka autot huoltaisi kuinka hyvin, tulee aina yllätyksiä. Esimerkiksi haastattelupäivänä siirtoautosta hajosi Loviisassa hydrauliikkaletku. Kuljettaja sai auton korjattua, mutta Haverisen suunnitelmat menivät uusiksi, kun siirtoautoa joutui odottamaan.

Haverisella on ollut onni löytää ammattitaitoisia kuljettajia. Silloin sekä kalusto että maaseudun tiet pysyvät paremmassa kunnossa.

"Autoyhdistelmä painaa enimmillään 76 tonnia, joten kuljettajan pitää tietää, mistä voi ajaa ja mistä ei. Sekin auttaa paljon, kun ei aja aina samoja raiteita. Tie pysyy tasaisempana ja runko kunnossa."


Haverinen on iloinen metsäteollisuuden investoinneista ja luottaa alan tulevaisuuteen. Kilpailu kuljetuspuolella on silti kovaa eikä isojen taksannostojen varaan kannata laskea.

"Verkostoituminen olisi tällä alalla todella tärkeää. Joskus tulee muutaman viikon tai kuukauden ruuhkahuippuja. Niitä varten ei kannata ostaa uutta autoa. Siksi olisi hyvä, jos voisimme tehdä enemmän aliurakointia toisillemme", Haverinen kannustaa.