Lanta virtaa yhä laiskasti viljatiloille ‒ lannan fosfori tulisi käyttää tehokkaammin
Fosfori ei jakaudu peltoaloille tasaisesti, koska eläintuotanto on keskittynyt Varsinais-Suomeen, Satakuntaan ja Pohjanmaalle.
Lannanlevitysnäytös sujui hyvin kosteista pelloista huolimatta. Kuva: Carolina HusuEdellispäivän sade oli kastellut pellon pintaa ja rauhoitti kylväjiä Marttilassa Varsinais-Suomessa. Lannan levitysnäytös sujui kosteudesta huolimatta torstaina mallikkaasti, vaikka viljatilan isäntä Kari Mutkala hieman huolestui peltojen tiivistymisestä.
John Nurmisen Säätiön Lantakierrätyshanke käynnistyi vuonna 2020. Sen tavoite on laajentaa kotimaisen karjanlannan käyttöä myös kasvinviljelytiloilla.
Karjanlannan käytöllä olisi mahdollista vähentää väkilannoitteiden käyttöä ja samalla vähentää fosforivalumia sisävesissä ja Itämeressä.
Eläintuotanto on keskittynyt Varsinais-Suomeen, Satakuntaan ja Pohjanmaalle. Lantaa syntyy näillä alueilla paljon suhteessa alueella viljeltyjen kasvien tarpeeseen.
”Fosforia saadaan kotimaasta lähes koko maan tarpeisiin, mutta kaliumin ja typen suhteen Suomi on riippuvainen Venäjästä ja Valko-Venäjästä. Keinolannoitteiden hinnat ovat nousseet kaksin- tai jopa lähes kolminkertaisiksi, joten on tärkeää hyödyntää kaikki lannan ravinteet”, Luonnonvarakeskuksen erikoistutkija Olli Niskanen kertoo.
Noin kaksi kolmasosaa ihmisen aiheuttamasta vesiä rehevöittävästä fosforista on lähtöisin maataloudesta. Saaristomeren alueella osuus on 87 prosenttia.
Lantafosfori ei jakaudu alueiden pelloille tasaisesti. Monilla alueilla sitä on liikaa, mutta joillain alueilla ei ollenkaan.
”Rehevöityminen on globaali ongelma, joka johtuu maatalouden rakenteellisista haasteista. On pitkään ollut helppoa käyttää keinolannoitteita karjanlannan sijaan, koska eläimet ja kasvit kasvatetaan eri tiloilla. Eläintilojen koko kasvaa valtavalla vauhdilla, mutta syntyvää lantaa ei saada kiertämään kasvinviljelytiloille”, kertoo John Nurmisen Säätiön meriympäristöjohtaja Marjukka Porvari.
Rehevöityminen on globaali ongelma, joka johtuu maatalouden rakenteellisista haasteista. - Marjukka Porvari
MTK:n maa- ja metsätalouden vesiensuojelun asiantuntija Airi Kulmalan mukaan viljelijät eivät pysty investoimaan nyt suuriin ympäristötekoihin, vaikka halua olisi. Tuotantokustannukset ovat nousseet ja sato jäi niukaksi viime syksynä.
”Viljelijän kannalta ympäristöteot ovat pitkäaikaisia ja muutokset näkyvät tuskastuttavan hitaasti”, Kulmala sanoo.
EU kannustaa viljelijöitä Kulmalan mukaan kasvipeitteisyyteen ja syysviljojen viljelyyn. Tämä talvi vei kuitenkin syysviljat mennessään.
”Ympäristötekojen edistämiseksi on keskeistä, että yhteistyö sujuu koko ketjussa viljelijöistä ja jalostajista kauppaan ja kuluttajille”, Kulmala jatkaa.
Viljaa viljelevä Mutkala on mukana hankkeessa toista vuotta. Lanta tulee separoituna kuivalantana Pirteältä Porsaalta Vehmaalta.
Mutkala innostui kokeilusta nähtyään hankkeesta lehti-ilmoituksen.
”Tällaiselle toiminnalle pitää ehdottomasti saada rahoitusta, jotta kulut saadaan katettua”, hän sanoo.
Tässä hankkeessa lanta saadaan ilmaiseksi karjatilalta, sillä säätiö osallistuu kuljetuskustannuksiin ja viljelijä huolehtii lannan levittämisestä. Mutkala käyttää levitykseen urakoitsijaa.
Lantayhteistyö vilja- ja karjatiljojen välillä on edelleen lapsenkengissä. Harvalla karjatilalla on tarvittavia separointilaitteita.
Samoin lannan varastointiin kaivataan ratkaisuja. Viljatilalla saatetaan tarvita lannalle varastotiloja, jos sitä ei voida levittää heti kuljetuksen jälkeen.
John Nurmisen Säätiö hakee uusia lannan luovutuksesta kiinnostuneita eläintiloja mukaan hankkeeseen.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
