”Toivottavasti näin hyviä neuvojia on muuallakin maassa!” Ari Puuri kiittelee Marita Melkkoa. ”Julkisilla hankinnoilla voidaan vaikuttaa merkittävästi kotimaisen ruuan ja kestävän kehityksen edistämiseen”, muistuttaa puolestaan Melkko.
Voiko pieni yritys muka päästä ison kaupungin ruokatoimittajaksi? Helposti, Ari Puurin tuuri oli sinnikäs hankintaneuvoja
Julkiset hankinnat aukeavat pienille, kun keskustelua käydään ajoissa ja hankintoja jaetaan pienempiin osiin. Hyötyjänä on koko aluetalous.
Ari Puurin kananmunat lähtevät tilalta julkisiin keittiöihin kierrätettävillä kennoilla ja vähittäiskauppoihin omilla munakonteilla. Kuva: Sanne KatainenPieni ruokayritys mukaan ison kaupungin ostoihin – mahdoton tehtävä? Ei lainkaan
Yksittäinenkin maatila tai pieni ruokapaja voi päästä mukaan jopa ison kaupungin hankintoihin, kunhan asioista puhutaan ajoissa ja kilpailutus tehdään taitavasti.
Kouvolan Kiehuvalla kanalaa pitävälle Ari Puurille kävikin tuuri: Kouvola on tehnyt hänen kanssaan sopimuksen kananmunien ostoista. Se tarkoittaa, että kaupunki ostaa Puurilta vuosittain nelisen tuhatta kiloa kananmunia tiettyyn hintaan. Määrä voi olla suurempikin, mutta ainakin tietty munavirta kaupungin keittiöihin on ainakin vuodeksi kerrallaan taattu.
”Kun sopimus oli tehty, aloin jo ihmetellä, kun mitään ei kuulunut yli kuukauteen. Mutta sitten tuli ensimmäinen tilaus palvelutaloon”, Puuri muistelee kevättä 2018.
Malttia ja sinnikkyyttä tarvittiin aiemminkin. Ja hankinta-asiamies Marita Melkkoa, joka otti asiakseen avata julkisten hankintojen ovet pienille ja keskisuurille yrityksille.
Esimerkiksi elintarvikehankinnoissa se kävi näin: ensin kaupunki piti saada jakamaan 6,4 miljoonan euron ruokaostoksensa pienempiin hankintoihin.
Tarkoituksellinen pilkkominen lain kiertämistarkoituksessa on kielletty, mutta jakaminen sallittua ja käytännössä ainoa tapa, jos oman alueen taloutta ja työllisyyttä ja pienempiä yrityksiä halutaan tukea.
”Kyllä se oli alussa aikamoista vääntöä!” Melkko muistelee vuotta 2017.
Ensin elinvoiman ja paikallisuuden kasvu kirjattiin Kouvolan kaupungin strategiaan. Sitä konkretisoitiin hankintaohjelmalla, joka ohjaa kaupungin noin 200 miljoonan euron ostoja. Vuonna 2017 ostot kouvolalaisilta yrityksiltä olivat alle 40 prosenttia, mutta tavoitteeksi vuoteen 2030 asetettiin 60 prosenttia.
Erikseen aloitettiin kansallisen kynnysarvon eli 60 000 euron alittavien pienhankintojen kokeiluja, esimerkiksi elintarvikkeiden erikoishankinnat. Puuri on siinä mukana kolmatta vuotta.
Lopputulos oli, että kun alussa olivat tyytymättömät yrittäjät, tietämättömyys ja vuoropuhelun puute, lopussa seisoo kiitos: tiivis yhteistyö yrittäjien ja ostajien kanssa.
Puhuminen pitää aloittaa jo edellisen sopimuskauden kuluessa, sillä tarjouskilpailua valmisteleva vuoropuhelu vie helposti vaikkapa vuoden.
”Myös koulutusta tarvittiin, eikä pelkästään yrittäjien puolella”, Melkko sanoo.
Pelko jäädä kokonaan ilman tarjouksia, jos hankintoja pienennetään, on Melkon mukaan turhaa, jos vuoropuhelu on tehty hyvin ja yritykset osaavat siis odottaa tarjouspyyntöjä.
Yrittäjien kannattaa myös seurata kuntien hankintakalentereita, jotta ajoitus olisi oikea.
Kun kilpailutukset ilmestyvät sähköiseen järjestelmään, Melkko saattaa pirauttaa yrittäjille, että nyt pääsee tarjoamaan.
Puuria sähköinen järjestelmä on jännittänyt.
”Olen pyytänyt Maritaa katsomaan, että kaikki on kunnossa ja ruksit kohdillaan, ettei kauppa jää siitä kiinni.”
Suomen Yrittäjät on pitänyt hankintojen jakamista näkyvästi esillä. Myös kansanedustajat ovat tarttuneet aiheeseen ja tehneet kirjallisia kysymyksiä muun muassa KL-kuntahankintojen ja Hanselin yhdistymisessä syntyneen jätin toiminnasta.
Huolena ovat pk-yrityksille liian suuret julkiset kilpailutukset.
Aluetalous hyötyy paikallisista hankinnoista montaa tietä. Esimerkiksi palkkaamalla työvoimaa omasta kunnasta saa osan rahasta palautumaan veroina kunnan kassaan.
Ari Puurille Kouvolan ostot tarkoittavat ehkä noin kuutta prosenttia kokonaismäärästä. ”Eihän se iso osuus ole, mutta vakituisena tärkeä.”
Puurilla on näet kokemusta siitä, kuinka iso ostaja yhtäkkiä sanoo ostosopimuksen irti ja tuotteille pitää löytää nopeasti uudet markkinat. Näin kävi vuosina 1988 ja 1995.
Puuri unelmoi jo 1980-luvulla eli kauan ennen häkkikanakeskusteluja vapaista ja onnellisista kanoista, ja löysikin korvaavan myyntikanavan vähittäiskaupoista.
”Mietin, kuka arvostaisi laadukasta tuotettani. Laatua voin parantaa, mutta hintaan en voi paljoa vaikuttaa. Otin suoraan yhteyttä ison marketin kauppiaaseen, ja siitä se lähti.”
Puuri vie nyt kauppoihin 8 500 lattiakanansa munia omalla autollaan ja omilla rullakoillaan. Niiden tietokylteissä kerrotaan, että ruskea kana munii ruskeita munia ja että kanat kasvavat lattiakanalassa ja ruokitaan kalajauhottomalla gm-vapaalla rehulla. QR-koodista saa pyörimään videon tilalta.
Tuotanto- ja ilmastokriteerejä voisi aivan hyvin käyttää kilpailutuksissakin, Melkko vinkkaa. Laki ei ole este.
”Ostaja voi edellyttää, että munat tulevat lattiakanalasta, että leipä on paistettu samana päivänä tai että tuotannossa syntyvä lanta käytetään hyödyksi tai että uusi tuotantolaitos lämpiää maa- tai aurinkoenergialla. Tulevaisuudessa painotetaan yhä enemmän uusiutuvia energioita ja kestäviä ratkaisuja, kuten suomalaista lähi- ja luomutuotantoa.”
Täsmällisiä vaatimuksia varten pitää kuitenkin tuntea paikalliset yrittäjät.
”Olisin hölmöläinen, ellen olisi vastannut tarjouspyyntöön, jossa mainitaan lattiakanat, gmo ja kierrätys. Mutta kaikki lähtee vuoropuhelusta”, keskusteluissa ostajien kanssa käynyt Puuri sanoo. Muita tarjoajia ei sitten ollutkaan.
Puuri kierrättää eli käyttää uudelleen isot kaupungille ja leipomoihin menevät 30 munan kennot. Kuluttajapakkauksissa niin ei voi tehdä hygieniasyistä.
Kouvolan kaupunki valmistaa päivittäin 22 000 erilaista ateriaa. Ruokapöytiin on löytynyt kilpailutusten myötä myös 350 kiloa paikallista lampaanjauhelihaa, sekä siivutettua ja kiviuunissa paistettua kauravuokaleipää ja luomuruisvuokaleipää.
”Se ei ole kiusantekoa, että tuottajille asetetaan tarkkojakin ehtoja ja toiveita. Tarkoitus on kertoa yrittäjille mahdollisimman tarkasti, minkälaisia tarpeita esimerkiksi ammattikeittiöillä on”, Melkko sanoo.
Samalla voi tukea paikallista yrittäjyyttä ja elinvoimaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
