Uusi "lomitusvirasto" ei saa kannatusta – lomituksen johtaminen paikallisesti toimii parhaiten

Nykymallin vahvuuksia on, että lomittajien esimiehet ovat paitsi lähellä työntekijöitä myös tuntevat paikallisten kotieläinyrittäjien arjen. Kuva: Jarno Mela

Vanhassa vara parempi – näin voi tiivistää lomituksen hallintomalleja pohtineen työryhmän tuoreen raportin. Nykyistä mallia ei kannata korvata siirtämällä hallinto Maatalouseläkelaitos Melaan tai varta vasten perustettavaan virastoon.

Hallinto toimii sujuvimmin siellä, missä lomitus käytännössä järjestetään eli paikallisyksiköissä ja kunnissa. Näin lomittajien esimiehet ovat paitsi lähellä työntekijöitä myös tuntevat paikallisten kotieläinyrittäjien arjen.

Nykymallia puoltaa myös se, että järjestelmä tukee kuntien kiinnostusta lomituksen järjestämiseen. Näin kotieläinyrittäjille on tarjolla yhdenvertaiset, tasapuoliset ja oikeudenmukaiset lomituspalvelut koko maassa, raportissa todetaan.

Suorilta työryhmä ei nykyisen mallin kannalle asettunut. Se kävi läpi lähes 20 vaihtoehtoa, joista tarkempaan syyniin otettiin kolme: nykyinen malli, hallinto Melassa ja lomittajat lähiesimiehineen kunnissa -malli tai uusi valtion "lomitusvirasto".

Esimerkiksi pääministeri Sanna Marinin (sd.) ja ex-pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitusten lomitusta koskeneet kirjaukset eivät tarttuneet työryhmän syynisiivilään. Marinin hallituksen mielestä lomitushallinto voisi perustua itsehallinnollisiin alueisiin. Sipilän hallitus puolestaan oli paketoimissa lomitusta osaksi maakuntauudistusta.

Työryhmän julkaisi lomituksen hallintomalleja käsittelevän raporttinsa 12.4.

Valuvikojakin nykyisessä mallissa on. Työryhmä ottaa esiin muun muassa Melan roolin, joka on ristiriidassa eläkelaitoksen toimintaperiaatteen kanssa: laitoksen pitäisi keskittyä vain eläkevakuuttamiseen.

Toistaiseksi lomituksen järjestämisestä kiinnostuneita kuntia on riittänyt, mutta tilanne voi työryhmän mukaan muuttua.

Jos halukkaita kuntia ei ole tarpeeksi, Mela joutuisi perustamaan omia lomitusyksiköitä. Eläkelaitos ei kuitenkaan voi ottaa lomittajia suoraan palvelukseensa, joten oma yksikkö toimisi ostopalvelulomittajien varassa.

Jotkut nykymallin heikkoudet liittyvät rahaan.

Lomituksen rahoitus ohjataan sosiaali- ja terveysministeriöstä Melaan. Se jakaa rahaa paikallisyksiköille kattamaan hallinnosta ja lomituspalveluista koituvia kustannuksia.

Lähtökohtaisesti valtio korvaa lomituspalveluista aiheutuvat kulut, mikä ei välttämättä kannusta lomituksesta vastaavia kuntia ja paikallisyksiköitä kehittämään ja tehostamaan toimintaansa, raportissa todetaan.

Vastuukunnat ja paikallisyksiöt eivät myöskään raportoi Melalle, mihin ne hallintorahansa käyttävät.

Kahdessa muussa työryhmän läpikäymässä mallissa lomituksen hallinto siirtyisi joko Melan tai varta vasten perustettavan viraston hoteisiin.

Molempien vaihtoehtojen riskeihin kuuluu esimerkiksi paikallistuntemuksen rapautuminen

Hallinnon siirtyminen Melaan voisi myös merkitä sitä, että kunnalla olisi vaikeuksia mitoittaa lomittajiensa määrä oikein ja lomituksen järjestäminen asiakkaalle veisi aikaa.

Uusi virasto olisi aloittanut puhtaalta pöydältä. Miten se saisi Melan asiantuntijat siirtymään valtion leipiin, tuotiin raportissa esiin.

Riskinä pidettiin myös sitä, että jonain päivänä valtio yhtiöittäisi lomituspalvelun tarjonnan.

Lue myös:

”Huoletta voi lähteä lomalle, kun tietää, että lehmät on hyvin hoidettu ja onnellisia" – hyvä lomittaja hoitaa yrittäjän karjaa ja navettaa kuin omiaan