Millainen prosessi tarvitaan, että afrikkalaista sikaruttoa villisioista löytänyt maa saa takaisin tautivapaan statuksensa?

Ruotsin tartunta-alueella käynnistettiin laaja ja perusteellinen villisikajahti. Kuva: Johannes Wiehn

Ruotsissa villisioissa puhjennut afrikkalainen sikarutto (ASF) sai suomalaisetkin säikähtämään: Nyt tauti saartaa meitä kolmelta suunnalta. Milloin se tulee Suomeen?

Länsinaapurissa tartunta-alueelle perustettiin 100 000 hehtaarin rajoitusalue, jonka sisällä kiellettiin muun muassa marjastus ja muu luonnossa liikkuminen sekä metsänhoito. Alueen villisikoja alettiin metsästää tehostetusti.

Rajoitusalueen sikaloiden eläimet lopetettiin.

Muun muassa Etelä-Korean, Japanin ja Filippiinien kerrottiin lopettavan ruotsalaisen sianlihan tuonnin heti. Myöhemmin ainakin Etelä-Korea lievensi kantaansa.

Nyt tilanne Ruotsissa näyttää rauhoittuneen, ja moni uskoo, että tauti saatiin kuriin.

Kysyimme Ruokavirastosta, miten kauan kestää, että maa, jossa on löydetty sairastuneita villisikoja, voi saada takaisin ASF-vapaan statuksensa.

Erityisasiantuntija Leena Oivanen kertoo, että Ruokavirasto on valmistellut kansallista toimintasuunnitelmaa afrikkalaisen sikaruton hävittämiseksi luonnonvaraisista villisioista. Siinä on käsitelty tätäkin aihetta.

EU:n eläinterveyssäädöstön mukaan afrikkalainen sikarutto on A-luokan eläintauti, Oivanen kertoo.

”Niillä tarkoitetaan tauteja, joita ei EU:ssa tavallisesti esiinny ja jotka on pyrittävä hävittämään välittömästi, jos niitä todetaan.”

Maat ja alueet, joilla ei ole voimassa olevia rajoitusvyöhykkeitä, ovat EU:ssa ASF-vapaita.

Kun tautia löytyy, komissio päättää rajoitusvyöhykkeet jäsenmaan ehdotuksesta.

Asetus määrää, miten kauan tartuntavyöhykkeellä sovellettavat toimenpiteet on pidettävä voimassa: kunnes epidemiologiset tiedot osoittavat, että alueen luonnonvarainen populaatio ei enää aiheuta riskiä taudin kulkeutumisesta sikaloihin.

Lisäksi edellytyksenä on, että toiminnallinen asiantuntijaryhmä suosittelee toimenpiteiden päättämistä.

Suomi on kyseisen asetuksen pohjalta kirjannut omaan kansalliseen suunnitelmaansa, että käytännössä pitäisi olla kulunut vähintään 12 kuukautta siitä, kun alueella on viimeksi todettu tartunta villisialla.

Tässä vaiheessa Suomi esittäisi komissiolle vyöhykkeen purkamista ja komissio sen päättäisi.

”Villisikatapauksissa vyöhykkeiden purkamisessa olisi tärkeintä, että pystymme osoittamaan muille maille, että virusta ei enää kierrä alueellamme”, Oivanen toteaa.

”Lähtökohdaksi on valittu vuosi, mutta käytännössä se voisi olla jokin muukin aikamäärä.”

Epidemiologisilla tiedoilla tarkoitetaan muun muassa luonnonvaraisista villisioista otettujen näytteiden tuloksia, jotka olisivat olleet riittävän pitkältä ajalta negatiivisia.