Kasvisruokabuumi tekee viljasta entistä tärkeämmän osan suomalaisten ruokavaliota

Kaarinalaisen, nykyisin Fazerin omistaman Biofermen fermentoimalla valmistama Yosa-kauravälipala on ollut markkinoilla jo pitkään. Viime vuosina se on saanut kiihtyvään tahtiin uusia kilpailijoita, kun kasviperäinen ruoka on lisännyt suosiotaan. Kuva: Jarkko Sirkiä

Suomessa tuotetaan nykyisin alle 20 prosenttia täällä kulutetusta rehu- ja elintarvikevalkuaisesta. Heikko omavaraisuusaste on tiedostettu jo kauan, ja sen kohentaminen on mainittu useammankin hallituksen ohjelmassa.

Vielä 2000-luvun alkuvuosina valkuaisomavaraisuutta tarkasteltiin pääasiassa rehunäkökulmasta: miten rehuvalkuaisen saanti turvataan ja samalla vähennetään kotieläintalouden riippuvuutta tuontisoijasta.

Viime aikoina näkökulma on keikahtanut yhä vahvemmin elintarvikevalkuaiseen. Esimerkiksi härkäpavun ajateltiin soveltuvan alun perin lähinnä rehukäyttöön, mutta siitä tulikin uusien elintarvikeinnovaatioiden myötä monipuolinen lisä ihmisten ruokavalioon.

Käytännön ratkaisuja valkuaiskysymykseen kartoitettiin vuonna 2015 VTT:n laatimassa raportissa, joka oli nimetty "Tiekartaksi Suomen proteiiniomavaraisuuden parantamiseksi". Viime keväänä VTT ja Vilja-alan yhteistyöryhmä Vyr julkaisivat uuden raportin, jossa ne päivittivät neljän vuoden takaista tiekarttaa.

"Neljän vuoden aikana on tapahtunut paljon, mutta perimmäiset haasteet eivät ole mihinkään kadonneet. Paljon on edelleen tehtävää, jotta valkuaistuotannon pullonkauloja pystytään ratkomaan", toteaa tutkimustiimin päällikkö Emilia Nordlund VTT:stä.

Toisaalta muutoksen tarvekin tiedostetaan yhä vahvemmin. Ilmastonmuutos kasvattaa ruuantuotannon riskejä samaan aikaan kun maailman ruokittava väestö jatkaa kasvuaan. Sen vuoksi elintarviketuotantoa on entisestään pystyttävä tehostamaan.

"Ei ole kestävää, jos lihaa kulutetaan nykyiseen tahtiin. Lihan vaihtoehdoksi on löydettävä uusia proteiininlähteitä."

Muutoksessa tutuilla viljakasveilla on erittäin suuri merkitys. Sitä korostaa viljan jo nykyisin melko suuri rooli ihmisten valkuaisenlähteen: ihminen saa tarvitsemastaan proteiinista jo nyt noin viidenneksen viljoista ja palkokasveista.

Jotta raportit eivät jäisi vain hyllyyn pölyttymään, VTT ja Vyr päättivät toukokuussa perustaa erityisen proteiinityöryhmän edistämään Suomen valkuaistuotantoa.

Kaikki raportin laatimiseen osallistuneet olivat sitä mieltä, että Suomeen tarvitaan jokin taho tätä yhteistyötä koordinoimaan, kertoo asiantuntija Hanna Helkkula Vyr:stä.

"Suomi on pieni maa eikä meidän kannata haaskata resursseja päällekkäiseen tekemiseen. Ilman koko ketjun yhteistyötä elintarvikekäyttöön soveltuvien valkuaiskasvien viljelyä ei pystytä lisäämään ja valkuaisomavaraisuutta parantamaan."

Vaikka ihmisravinnoksi kelpaavia proteiineja pystytään jo nyt tuottamaan myös muilla kuin perinteisen maatalouden keinoin – esimerkiksi soluviljelmillä –, proteiinityöryhmässä painopiste on ainakin tässä vaiheessa solumaatalouden ja hyönteistuotannon sijaan puitavissa kasveissa eli viljoissa, palko- ja öljykasveissa sekä nurmissa, Helkkula kertoo.

Myös Nordlund korostaa perinteisen peltoviljelyn merkitystä.

"Kaikki tulevaisuuden ruoka ei tule tehtaista. Kaikki merkit viittaavat siihen, että Suomessa kannattaa viljellä ja tuottaa ruokaa myös tulevaisuudessa."

Nordlund näkee soluviljelymenetelmät ja muut uudet teknologiat pikemminkin nykyisen paletin täydentäjinä.

"Tulemme varmasti näkemään aivan uudenlaisia ruuantuotannon keskittymiä, joissa erilaiset soluviljelmät ja kasvinviljelytilat tekevät yhteistyötä ja hyötyvät toinen toisistaan."

Vaikka lihan kulutus onkin länsimaisessa ja kasvavassa määrin myös kehittyvissä maissa iso osa ruokakulttuuria, muutos kasvipainotteiseen ruokavalioon on Nordlundin mukaan lähempänä kuin arvaisikaan.

"Esimerkiksi lihan korvaajaksi kehitetyt lihavalmisteet ovat jo varsin maistuvia."

Yhdysvalloissa markkinoilla on myös ensimmäinen jäätelö, jonka sisältämä maitoproteiini ei ole peräisin lehmästä vaan soluviljelmästä, jossa mikrobi on valjastettu tuottamaan maitoproteiinia.

Keinolihaakin on mahdollista tuottaa soluviljelmillä, mutta hintansa vuoksi sen kaupallistaminen on vielä kaukana tulevaisuudessa.

"Teknologiat ovat olleet olemassa jo kauan. Tähän asti mikrobeita on hyödynnetty erilaisten elintarvikkeiden apuaineina käytettävien entsyymien tuotantoon. Jatkossa yhä useammin soluviljelmillä pystytään tuottamaan suoraan elintarvikkeiden raaka-aineita", Nordlund kertoo.

Useimmat uudet elintarvikeinnovaatiot tuntuvat nyt tulevan muualta kuin Suomesta. Proteiiniryhmän yhdeksi tavoitteeksi asetettiin toukokuussa tehdä Suomesta kestävän ruuantuotannon mallimaa ja esimerkki muulle EU:lle. Onko tämä ylipäätään mahdollista?

Vyr:n puheenjohtaja, MTK:n vilja-asiamies Max Schulman ei pidä tavoitetta lainkaan mahdottomana saavuttaa.

"Suomi on kehitystyössä itse asiassa varsin hyvässä vauhdissa. Tanska on kyllä kehityksen etulinjassa, mutta sillä on toisaalta pienen pinta-alansa vuoksi varsin rajalliset mahdollisuudet kehittää kasvintuotantoon lisää valkuaistuotantoa. Ruotsin kanssa ollaan aika tasoissa."

Lue myös:

Suomalaiselle viljalle olisi kysyntää, mutta teollisuudesta uhkaa tulla menekille pullonkaula