Ensimmäinen korkeapatogeeninen lintuinfluenssa löydetty Suomessa – todettiin valkoposkihanhella Helsingissä
Siipikarjan sisälläpitoa on Ruokaviraston mukaan syytä jatkaa toukokuun lopun jälkeenkin, kunnes tautitilanne helpottaa.
Jos siipikarja pääsee ulkoilemaan, sen ulkoilutarha pitää suojata riittävän tiheällä verkolla. Tuotantoeläimet eivät saa päästä kosketuksiin luonnonvaraisten lintujen kanssa lintuinfluenssariskin vuoksi. Kuva: Raisa Kyllikki KarjalainenHelsingistä kuolleena löydetyn valkoposkihanhen on todettu Ruokaviraston tutkimuksissa kantaneen korkeapatogeenista H5N1-tyypin lintuinfluenssaa.
Kyseessä on Ruokaviraston mukaan eri virustyyppi kuin alkuvuoden aikana todetut toistakymmentä H5N8-tapausta.
Euroopassa on todettu talven ja kevään aikana useita eri lintuinfluenssaa aiheuttaiva virustyyppejä. Korkeapatogeenista H5N1-virusta on todettu viime viikkoina muun muassa Saksassa ja Alankomaissa.
Euroopassa todettu korkeapatogeeninen H5N1 ei ole sama viruskanta, jota esiintyy muun muassa Aasiassa.
Ruokavirasto kehottaa tehostamaan siipikarjatilojen tautisuojausta lintuinfluenssatartuntojen välttämiseksi. Siipikarjan ulkonapitokielto jatkuu 31.5. asti. Käytännössä siipikarja sekä muut linnut tulee pitää joko sisätiloissa tai verkolla suojatussa ulkotarhassa niin, että ne eivät pääse kosketuksiin luonnonvaraisten lintujen kanssa.
Ruokavirasto suosittelee pitämään siipikarjan ja muut linnut sisällä myös toukokuun lopun jälkeen, kunnes tautitilanne paranee.
Ruokaviraston mukaan kaikista lintuinfluenssaan viittaavista tautiepäilyistä pitää ilmoittaa kunnan- tai läänineläinlääkärille. Tällaisia ovat niin luonnonvaraisten lintujen joukkokuolemat kuin yksittäiset kuolleet petolinnutkin.
Jos oireita havaitaan siipikarjassa tai muissa vankeudessa pidettävissä linnuissa, on asiasta välittömästi ilmoitettava kunnaneläinlääkärille.
Luonnonvaraisia lintuja tai niiden ruokintapaikkoja käsiteltäessä on syytä noudattaa hygieenisiä toimintatapoja, kuten käyttää suojakäsineitä ja pestä kädet huolellisesti.
Lintuinfluenssavirukset tarttuvat huonosti ihmiseen, ja tartunta vaatii yleensä läheisen kontaktin sairastuneeseen villilintuun, siipikarjaan tai niiden eritteisiin.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

