Ali-Mattilan tilalle uusintaojitusta ja laskeutusallas
Pekka Niinistö (edessä), Mikko Ortamala ja Tuomas Niinistö pohtivat, riittääkö hiljattain avattu piirioja kuivattamaan eloperäisen lohkon. ”Pellon pintaan nähden vedenpinta on liian korkealla eikä kuivavara ole riittävä”, Ortamala toteaa. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoKÄRKÖLÄ (MT)
Kärköläläisen Ali-Mattilan tilan tuleva isäntä Tuomas Niinistö levittää pirtin pöydälle kartan tilan 26,1-hehtaarisesta lohkosta. Harjunen-niminen lohko on vuosien mittaan yhdistetty useasta pienemmästä peruslohkosta.
Niinistö piirtää sormellaan karttaan linjan lohkon poikki ja havainnollistaa, miten rinnelohkon maalaji vaihtuu yläosan tiukasta savesta alaosan eloperäiseen liejuun, joka on sata vuotta sitten kuivatetun järven pohjaa.
Eloperäisellä osalla maan pinta on painunut 1950-luvulla tehdyn salaojituksen jälkeen useilla kymmenillä senteillä, ja raja-alueella ongelmat vielä korostuvat, Niinistö kertoo.
”Lohkolla on pantu ojia kuntoon, mutta se ei riitä, kun salaojitus ei olekaan kunnossa”, hänen isänsä ja tilan nykyinen isäntä Pekka Niinistö toteaa.
Niinistöt ovat kutsuneet Etelä-Suomen salaojakeskuksen toiminnanjohtajan Janne Pulkan ja suunnittelijan Mikko Ortamalan tekemään tilakohtaista kuivatustarvekartoitusta. Siinä käydään läpi, miten kyseisen lohkon sekä muiden ongelmallisten lohkojen vesitaloutta voitaisiin lähivuosien aikana järjestelmällisesti parantaa.
Kuivatustarvekartoituksen teko on aloitettu jo Etelä-Suomen Salaojakeskuksen toimistossa. Ortamala ja Pulkka ovat hakeneet esille vanhat salaojakartat ja verranneet niitä peruskarttoihin ja ilmakuviin.
Pirtin pöydän ääressä lähtöasetelmia käydään ripeästi läpi. Sen jälkeen vuorossa on tärkein osuus: lohkoihin tutustuminen maastossa. Sitä varten Niinistöt ovat hakeneet esiin useita ongelmakohtia tilan omalla kaivinkoneella.
Eniten monttuja on lohkon eloperäisellä osalla, mutta ensin kurkistetaan kaivantoon savimaalla. Siitä nähdään, että salaojitus on tehty 1950-luvulla hyvin. Pulkka kehuu runsasta sorastusta, jonka ansiosta ojituksella on käyttöikää vielä edessäkin.
Eloperäisellä osalla maan painuminen näkyy selvästi. Tiiliputki on osunut kaivurin kauhaan jo 40 sentin syvyydessä.
Pulkan mukaan vaihtoehtoja ei ole; uusintaojitus on välttämätön. Se pitää tehdä vanhan ojituksen vastaisesti niin, että uudet ojat katkovat vanhat salaojat.
”Jos uudet ojat tehtäisiin vanhojen väliin, pellolla olisi kaistoja, joissa hyvin toimiva ja huonosti toimiva ojitus vuorottelisivat. Kun uudet ojat katkovat vanhat, ojitus toimii koko lohkolla kunnolla”, Pulkka selittää.
Kartoitus saa koko porukkaa miellyttävän käänteen, kun saavutaan lohkon alareunaan. Puheeksi tulee laskeutusallas, jonka voisi rakentaa osaksi kuivatetun järven halkovaa valtaojaa.
”Jos altaan rakentaminen olisi osa valtaojaverkoston kunnostusta, siihen olisi mahdollista saada ulkopuolista avustusta miltei rakennuskustannusten verran”, Pulkka kertoo.
Lisäksi hän vinkkaa, että altaan kaivusta kertyvä ruokamulta kannattaisi siirtää pellolle painumien täytteeksi. Se saa Ala-Mattilan isännät innostumaan entisestään.
Kun peltokierros on tehty, miehet palaavat sisään kokoamaan käynnin antia.
Tulevan talven aikana Ortamala ja Pulkka valmistelevat kokonaisvaltaisen suunnitelman, miten tilan peltojen vesitaloutta ryhdytään hoitamaan kuntoon.
Juhani Reku
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
