Lukijalta: Saaristomeren alueen viljelijät edistävät vesiensuojelua

Peltoja suojavyöhykkeineen Aurajoen rannalla. Kuvituskuva. Kuva: Kari Salonen

Malla Rannikko-Laine, Pekka Salminen ja Karoliina Hidén nostavat esiin tärkeitä tavoitteita Saaristomeren tilan parantamiseksi ja tulevan EU-ohjelmakauden suunnitteluksi (MT 12.2.).

Viljelijät ovat viime vuosina toteuttaneet laajasti toimia ravinnekuormituksen vähentämiseksi ja vesiensuojelun edistämiseksi. Tämä näkyy muun muassa peltojen fosforilukujen laskuna.

Olemme samaa mieltä kiertotalouden sekä omavaraisuuden ja huoltovarmuuden merkityksestä. Ratkaisut eivät kuitenkaan saa heikentää viljelijöiden toimintaedellytyksiä. Tulevalla EU-ohjelmakaudella maataloudelle korvamerkityn rahoituksen määrä on vähenemässä. Varat on kohdennettava viljelijätukiin, maatalouden investointeihin ja maaseudun kehittämiseen.

Rahoitusratkaisut esimerkiksi kirjoituksessa mainitun teollisen mittakaavan kiertotalouden edistämiseen on löydettävä muualta kuin maatalousbudjetista. Myös maatalouden ympäristötoimien rahoitusta tulisi täydentää maatalousbudjetin ulkopuolisella rahoituksella.

Suomalaisten ruokaturva perustuu kotimaiseen, taloudellisesti kannattavaan ja vastuulliseen tuotantoon. Saaristomeren valuma-alueen satamat, etäisyys itärajasta ja viljavat pellot ovat keskeinen osa ruokaturvan kokonaisuutta.

Tukien kohdentaminen aktiiviviljelijöille on oikea linja, ja aktiiviviljelijän määritelmän tulee olla sellainen, että viljely on kannattavaa koko Suomessa. Osa-aikaviljelijöitä tai viljelijöitä, jotka harjoittavat muuta yritystoimintaa tilan ohella, ei saa sulkea määritelmän ulkopuolelle, mikäli tilat toimivat aidosti aktiivisesti.

Tulevalta ohjelmakaudelta viljelijät toivovat ennen kaikkea ennakoitavuutta ja pitkäjänteisyyttä. EU:n komission esitys tulevan kauden asetuksiksi sisältää ehdotuksen päätöksenteon siirtymisestä enemmän kansalliselle tasolle, mikä on sekä mahdollisuus että riski.

Ympäristötoimien tulee olla vaikuttavia, niiden vaikutuksia on voitava seurata ja korvausten tehdyistä töistä on oltava riittäviä. Korvausten ei tule valua pellon vuokra- ja ostohintoihin, vaan niiden on oltava aidosti ympäristön- ja vesiensuojeluun kannustavia ja taloudellisesti toteuttamiskelpoisia.

Viljelijät ovat valmiita jatkamaan työtä ympäristön hyväksi, mutta tarvitsevat siihen taloudellisesti kannattavan maatalouselinkeinon, toimivat työkalut, oikeudenmukaisen korvauksen ja pitkäjänteisen politiikan. Saaristomeren pelastaminen onnistuu vain yhteistyöllä, jossa viljelijät, järjestöt, elinkeinot ja julkinen valta ovat vahvasti sitoutuneita yhteiseen hyvään.

Harri Liven

toiminnanjohtaja

MTK-Varsinais-Suomi ry