Lukijalta: Ravinnekuormituksen ehkäisemiseen tarvitaan uusia keinoja

Vesi tulvinut kesäsateiden seurauksena pellolle. Kuvan pelto ei liity kirjoitukseen. Kuva: Mikko Nikkinen

Itämeressä on liikaa ravinteita, hapettomia pohjia ja meriluonto köyhtyy. Nytkin näemme leväpuuroa laajoilla alueilla.

Syitä Suomenlahden, Saaristomeren ja muiden merialueiden ei voi pelkästään ulkoistaa rajojemme ulkopuolelle. Maatalouden vesistöpäästöjen kuormittavimpiin lähteisiin tulee löytää täsmäratkaisuja ja vaikuttaa päästöiltään suurimpiin kohteisiin.

Myös kompensaatiosta viljelijälle on huolehdittava. Lähivesien pilaantuminen ei ole kenenkään etu.

Esimerkkinä vaikutuksiltaan laajasta yksittäisestä kohteesta on Elimäellä Kouvolassa sijaitseva pelto, joka on aikoinaan kuivatettu järvestä. Siellä esiintyy säännöllisesti tulvia.

Tulvavettä ohjataan parhaillaankin Teutjokeen, jonka vesi on muuttunut kaloille hengenvaaralliseksi liemeksi. Siinä ei ole kaloille riittävästi happea ja ravinnepitoisuudet ovat suuria.

Pumppausten takia Teutjoen typpipitoisuus on kasvanut 400 prosenttia.

Joen vesi laskee edelleen Kymijokeen ja Suomenlahteen. Savinen vesi näkyy Suomen ympäristökeskuksen satelliittikuvissa Teutjoelta Suomenlahdelle.

Vaikutukset ravinne- ja kiintoainekuormituksesta ovat siis laajat. Ratkaisu olisi kyseisen pellon ennallistaminen takaisin järveksi.

Maataloudessa on tehty paljon tärkeää vesiensuojelutyötä, mutta ilmastonmuutos haastaa meitä. Kesätulvat edellyttävät uusia ratkaisuja ja laajaa keskustelua keinoista ravinnekuormituksen ehkäisemiseen.

Tehdään vaikuttavia täsmätoimenpiteitä niissä kohteissa, joiden vaikutukset vesistöjen tilaan ovat suurimmat.

Outi Lankia

Keskustan puoluevaltuuston jäsen

Kunta- ja aluevaltuutettu Porvoo, Itä-Uusimaa