"Perinteinen malli, jossa tutkimukseen perustuen koulutetaan ja neuvotaan viljelijää, ei enää riitä" – viljelijät halutaan mukaan tutkimuksen tekemiseen

Tutkimuksen tulisi kohdata paremmin reaalimaailmaa. Haasteena on, että tutkitaan pieniä osasia ja niiden sitominen tilan kokonaisuuteen ei välttämättä aina ole optimaalista. Tilatason sovellutukset pitää tuoda nopeasti ja vahvasti esiin. Kuva: Markku Vuorikari

Luonnonvarakeskus järjesti tammikuussa Farm Business Management -webinaareja, jossa liki 300 osallistujat saivat tuoda esiin erilaisia haasteita, joita maatalousyrittäjyyteen ja maatalouteen Suomessa liittyy. Luken tutkijat Susanna Lahnamäki-Kivelän mukaan kommentteja kertyi 800 kappaletta. 17.3. Luken tulosstudiossa esiteltiin työpajojen keskeisiä tuloksia ja nostoja. Tuloksia oli kommentoimassa ja aiheista keskustelemassa toimitusjohtaja Timo Jaakkola Lanterra Oy:stä, maatilatalouden lehtori Kati Partanen Savonia-ammattikorkeakoulusta, yrittäjä Kaisa Pihlaja Maaseutunuorista ja toimitusjohtaja Peter Österman Svenska lantbrukssällskapens förbund:sta.

Tilaisuudessa korostettiin erityisesti sitä, että maatalouden tutkimus ja itse käytännön maatalous ovat liian kaukana toisistaan. Tulosstudion avannut kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio kiteyttikin, että tiedon pitää olla sekä helposti saavutettavaa että käytännöllistä, jotta siitä olisi hyötyä.

"Tieto, jota maailmalla on saatavissa, ei aina ole suoraan Suomeen sovellettavissa ja haluan tuoda vahvasti esille sen, että me tarvitsemme omaa tutkimusta. Sen lisäksi tiedon tulee olla konkreettista ja tuotteistettua. Tarvitaan tutkimuksen tulkintaa sekä neuvontaa, Husu-Kallio jatkoi.

Yksi esille nousseista teemoista oli moderni johtajuus maatilayrityksessä. Yrittäjien tulisi osata luoda tilalleen kokonaisstrategia sekä pystyttävä menestyäkseen myös ennakoimaan. Esiin nousi ajatus megatrendeistä ja siitä, kuinka tärkeää tulevaisuuden tutkimus on maatilayrityksellekin.

"Moderni johtajuus on yrityskokonaisuuden hallintaa muuttuvassa toimintaympäristössä. Strateginen suunnittelu on tärkeää: virheiden korjaaminen on sekä hidasta että kallista ja niiden kanssa joutuu elämään pitkään", kiteytti Timo Jaakkola. Hän halusi myös tuoda esille faktan, että maatilayrityksen tärkein tehtävä on tuottaa hyvinvointia omistajilleen. Tätä Kati Partanen komppasi toteamalla, että taloudellisella tuloksella ei tehdä mitään, jos tilalla voidaan pahoin.

Yrittäjä Kaisa Pihlaja taas kyseenalaistaisi koko moderni johtajuus -termin.

"Maailma kyllä muuttuu, mutta johtajuuden palikat ovat edelleen samat. Viljelijät kyllä tietävät mitä vaatimuksia alaan liittyy. Se, että listataan millainen menestyvä maatila on ja mitä johtajaominaisuuksiin kuuluu, ei hyödytä. Oleellista on, miten osaajat yrittäjän ympärillä auttavat siinä työssä." Pihlaja huomautti. Hän myös peräänkuulutti sitä, että pitäisi uskaltaa kertoa, mitä virheitä on tehty ja miten niistä on menty eteenpäin.

"Pitää olla mahdollisuus myöntää ettei osaa asiaa ja tarvitsee apua", Pihlaja korosti.

Toinen esiin noussut kokonaisuus liittyi maatilayritysten ja tutkimuksen yhteistyöhön.

"Tutkimuksen tulisi kohdata paremmin reaalimaailmaa. Haasteena on, että tutkitaan pieniä osasia ja niiden sitominen tilan kokonaisuuteen ei välttämättä aina ole optimaalista. Tilatason sovellutukset pitää tuoda nopeasti ja vahvasti esiin", Lahnamäki-Kivelä selitti. Yrittäjät olisi hänen mukaansa saatava heti alun alkaen mukaan tutkimustoimintaan, jotta saadaan käytännön tarpeita vahvasti esiin.

"Kun tullaan ruohonjuuritasolle, korostuu tutkimusten käytäntöön soveltaminen", Pihlaja komppasi. Hän myös huomautti, että tuntee tutkijoita melko huonosti. Jos tutkittavia aiheita kentällä tulee, on vaikea tietää ketä pitäisi asialla lähestyä, joten samojen keskustelufoorumien äärelle olisi päästävä.

Jaakkola toi esiin, että vaikka dataa kerätään tiloilta paljon, ovat tulokset usein jonkin organisaation hallussa. Peter Östermanin mielestä koulutuksen, tutkimuksen ja neuvonnan pitäisi tehdä tulevaisuudessa tiiviimpää ja viljelijöitä hyödyttävää yhteistyötä.

Kolmas kokonaisuus, jota tilaisuudessa käsiteltiin, oli edelläkävijyys koulutuksessa, neuvonnassa ja asiantuntijuudessa.

"Maatalousala on sellainen, jossa vaaditaan elinikäistä oppimista sekä yrittäjiltä että sidosryhmiltä. Alan organisaatioiden pitäisi päästä vaikuttamaan myös koulutuksen sisältöön", kommentoi Partanen.

Jaakkola kritisoi erityisesti maatalousalan perustutkintoa, joka ei hänen mukaansa vastaa nykypäivän tarpeita.

"Tutkinnon perusteet ovat menneestä maailmasta. Ammattitutkinnossa ei kouluteta maatalousyrittäjiä vaan työntekijöitä ja siinä olisi remontin paikka", hän kommentoi.

Jaakkolan mielestä olisi myös syytä ottaa käyttöön oikea kirjanpito.

"Toivoisin, että luopuisimme vähitellen muistiinpanomaailmasta ja siirryttäisiin kahdenkertaiseen kirjanpitoon, tehtäisiin ihan oikea tilinpäätös ja tase. Tällöin yrittäjälle selviäisi vaurastutaanko vai köyhdytäänkö ja sidosryhmille tuloksen tulkinta olisi helpompaa".

Hän haluaisi myös haudata kannattavuuskertoimen, joka on hänen mukaansa vanhentunut.

• Maatilayritysten osaamisverkosto
• Käynnistyi vuoden 2021 alussa
• Luonnonvarakeskus organisoi
• Juuret verkostolle Reijo Karhisen raportissa
• Ei uusia raskaita rakenteita, vaan toimintatapa verkostomainen
• Kokoaa yhteen maatalousalan keskeiset toimijat
• Tavoitteena edistää maatilayritysten kilpailukykyä ja uudistumista