Tuottajaorganisaatioille saatava lupa yhteistyöhön – minkä EU sallii, sitä ei Suomen pidä kieltää

Jopa laillisiksi kartelleiksi luonnehdituista tuottajaorganisaatioista voi sanoa tulleen niin poliitikkojen, tutkijoiden, virkamiesten kuin parlamentaaristen työryhmienkin patenttiratkaisu maatalouden kannattavuusongelmien selättämiseen ja viljelijöiden markkina-aseman kohentamiseen.

Viime vuosina tuottajaorganisaatioita onkin perustettu lukuisia: yhteensä niitä on Ruokaviraston ylläpitämässä rekisterissä nyt viisitoista, joista kaksi on vilja-alan yhteenliittymiä. Lisäksi vilja-alalle ollaan vielä tämän vuoden aikana perustamassa kaksi uutta tuottajaorganisaatiota.

Tuottajaorganisaatioiden ideana on nimenomaan mahdollistaa maatalouden harjoittajille sellaista yhteistyötä, joka muuten olisi kilpailuoikeudellisesti kiellettyä.

Vielä tähän mennessä ne eivät kuitenkaan ole täysimääräisesti hyödyntäneet niille suotuja mahdollisuuksia vaikuttaa markkinoihin. Esimerkiksi viljan ylitarjonnasta huolimatta tuottajaorganisaatiot eivät ole ryhtyneet rajoittamaan jäsentensä viljanviljelyalaa, vaikka tällainen tuotannon suunnittelu olisikin EU-lainsäädännön ja myös kansallisen lainsäädännön puitteissa niille sallittua. Käytännössä vilja-alan tuottajaorganisaatiot ovatkin jääneet viljanostajiksi muiden ostajien rinnalle.

Jotta vilja-alan yhteistyöstä tulisi markkinoilla riittävän vaikuttavaa ja esimerkiksi tuotannon rajoituksista kyllin kattavia, nykyisten tuottajaorganisaatioiden tulisi tehdä keskenään yhteistyötä. Muualla EU:ssa vastaava toimintamalli on tavallinen ja myös unionin lainsäädäntö suhtautuu siihen myönteisesti.

Suomessa tällainen yhteistyö on kuitenkin yllättäen paljastunut lainvastaiseksi, sillä kansallinen tuottajaorganisaatioita koskeva laki on säädetty unionin lakeja tiukemmaksi.

Keskustan kansanedustaja ja MTK:n valtuuskunnan puheenjohtaja Eerikki Viljanen teki tällä viikolla aloitteen kansallisen lainsäädännön muuttamisesta niin, että tuottajaorganisaatioiden yhteistyö sallitaan. Koska päättäjätkin ovat laajana rintamana tuottajaorganisaatioiden hyötyjä pitäneet esillä, ristiriita kansallisen ja EU-lainsäädännön välillä tulee korjata viivyttelemättä ja saattaa suomalaisviljelijöiden mahdollisuudet samalle tasolle kuin ne ovat muualla EU:ssa.

Kunhan kotimaan lainsäätäjät ovat korjanneet laista itse rakentamansa rajoitteet ja tuottajaorganisaatioiden yhteistyö sallitaan, tuottajaorganisaatiot pääsevät sen avulla kasvattamaan neuvotteluvoimaansa. Sen jälkeen yhteenliittymistä on mahdollista tulla vakavasti otettava vaihtoehto viljamarkkinoille – kunhan kaikki lain jo nykyiselläänkin sallimat markkinavaikuttamisen keinot otetaan käyttöön.