Herne ja härkäpapu parantavat maata viljatilalla


Härkäpapu sopii hyvin viljatilan viljelykiertoon ja on erinomainen esikasvi viljalle.
 Kuva: Markku Pulkkinen

Alaskartanon viljelystä vastaavat Rauno Uusitalo (vas.), Linda Langh ja Arto Järvinen ovat tyytyväisiä viime kesän härkäpapusatoon. Papuja kertyi yli 3 000 kiloa hehtaarilta. Edellisenä vuonna sato oli peräti 4 500 kiloa hehtaarilta. Kuva: Markku Pulkkinen

Viime syksy sateineen oli hyvä oppitunti maan rakenteen tärkeydestä. Helppo tapa huoltaa maaperää on viljellä välillä palkokasveja. Palkokasvien katetuotto on hyvä ja esikasviarvo erinomainen.

"Herneellä ja härkäpavulla on yksivuotisiksi kasveiksi melko vahva paalujuuri, joka tekee maan kasvukunnolle hyvää. Palkokasvien juurimassa on typpipitoista ja tarjoaa mikrobeille paremman kasvuympäristön. Vilkastuneen mikrobitoiminnan ansiosta maan hiilipitoisuus ja multavuus paranevat", tutkija Hannu Känkänen Luonnonvarakeskuksesta tietää.

Jos maan rakennetta haluaa korjata kyntökerrosta syvemmältä, pitää viljelykiertoon ottaa monivuotiset palkokasvit, kuten sinimailanen tai puna-apila.

Palkokasvit sitovat ilmasta typpeä, joten niille kannattaa antaa kylvettäessä vain 20–40 kilon starttityppilannoitus. Härkäpapukasvusto voi sitoa typpeä jopa 150 kiloa hehtaarille ja hernekin 100 kiloa. Herneen ja härkäpavun maahan sitomasta typestä osa säilyy seuraavalle keväälle, joten kevätviljojen typpilannoitusta voi vähentää noin 20 kilolla.

"Paras hyödyntäjä typelle olisi herneen tai härkäpavun jälkeen kylvettävä ruis. Syysvehnäkin pystyy hyödyntämään typpeä melko hyvin. Härkäpavun jälkeen syysviljan kylväminen voi olla kuitenkin aikataulullisesti mahdotonta."

Herneen ja härkäpavun viljelyssä pitää huomioida, että kyseisiä kasveja voi viljellä samalla lohkolla korkeintaan viiden vuoden välein kasvitautien ja tuholaisten leviämisvaaran vuoksi. Palkokasveja voi siten olla enintään viidennes peltoalasta.


Härkäpapu sopii lähes kaikille maalajeille, myös savimaille. Herne vaatii menestyäkseen aitosavea kevyemmän ja vettä hyvin läpäisevän maalajin, sillä herne on arka liialle kosteudelle.

Hyvänä satona sekä herneellä että härkäpavulla Känkänen pitää noin kahta kolmasosaa viljasadosta.

Uutena härkäpapulajikkeena viljelyyn tullut Sampo varmistaa härkäpavun korjuuta, sillä sen kasvuaika on viisi päivää Kontua lyhyempi. Hernelajikkeiksi Känkänen suosittelee perinteisiä, puolilehdettömiä lajikkeita. Keltasiemeniset lajikkeet ovat vihreäsiemenisiä satoisampia. Rehuteollisuudelle herneen värillä ei ole väliä. Herneiden kasvuajat ovat noin 1–2 viikkoa härkäpapua lyhyemmät.

"Herneen viljely onnistuu puhtaanakin kasvustona ilman tukikasvina käytettävää kauraa, kunhan ei kylvä hernettä liian multavalle maalle. Kaura toimii eräänlaisena vakuutuksena hernesadolle."

Herne ja härkäpapu hyötyisivät hajakylvöstä. Kookkaille taimille tulee ahdasta perinteisessä rivikylvössä, mikä alentaa satoa. Hajakylvöllä peltoala saadaan tehokkaammin hyötykasvin käyttöön ja kilpailemaan rikkakasveja vastaan. Härkäpavun ja herneen siemenen ymppäämistä typensitojabakteerilla kannattaa kylvön yhteydessä harkita, jos lohkolla ei ole aikaisemmin viljelty palkokasveja.

Härkäpapu antoi hulppean sadon. Härkäpavun viljely onnistui viime kesänäkin paikoin hyvin. Alaskartanossa Piikkiössä saatiin Kontu-lajikkeesta 55 hehtaarin alalta yli 3 000 kilon hehtaarisato.

"Kylvimme härkäpavun jo vapun tienoissa ja viimeinen lohko saatiin puitua syyskuun viimeisinä päivinä, juuri ennen sateita. Sadon laatu oli hyvä ja puintikosteus alle 20 prosenttia", kartanon peltoviljelystä vastaava Arto Järvinen kertoo.

Alaskartanon 330 hehtaarin pellot ovat pääasiassa savimaita, jonkin verran on myös vanhaa merenpohjaa. Härkäpavulle annetaan kylvön yhteydessä 25–30 kilon typpilannoitus.

Kartanon johtajan Linda Langhin mukaan härkäpavun hyvä kannattavuus syntyy pienistä viljelykustannuksista. Kädenjälkiä on vähän.

"Tarkoitus on jatkaa härkäpavun viljelyä, sillä se on tärkeä kasvi myös maanparannuksen kannalta. Härkäpavun jälkeen kylvettyjen viljojen sato ja valkuaispitoisuus ovat olleet korkeat. Ensi vuonna kylvämme sekä Kontua että Sampoa", Langh kertoo.

"Hankalinta härkäpavun viljelyssä on kuivaaminen, koska pavussa on paksu kuori. Kuivaamme pavun yleensä kahteen kertaan, ensin noin 15 prosentin kosteuteen ja sen jälkeen vasta alle 14 prosenttiin", Järvinen sanoo.

Alaskartanon härkäpavut myytiin raaka-aineeksi Hankkijan rehutehtaalle Turkuun. Kuljetusmatkaa kertyi vain 20 kilometriä. Rehutehdas ostaa mielellään kaiken härkäpavun minkä kotimaasta saa.