Appeen teko tehokkaaksi sujuvilla rehupihan reiteillä
Appeen valmistus vie seosrehutiloilla ison osan työajasta. Kannattaakin pohtia, kuinka rehupihan reitit saataisiin mahdollisimman sujuviksi.
Väljään paikkaan, mahdollisimman lähelle navettaa rakennetut siilot ovat hyvä lähtökohta tehokkaalle appeenteolle. Seuraavaksi matkan varrelta pitäisi löytyä katettu, pienempiin siiloihin jaettu komponenttivarasto. Kuva: Markku PulkkinenAppeen valmistamiseen ja jakamiseen käytettävä aika vaihtelee paljon eri tilojen välillä.
"Tehokkaimmilla maitotiloilla seosrehuruokintaan kuluu 13 sekuntia lehmää kohti päivässä. Hitaimmilla tiloilla homma vie kolme ja puoli minuuttia lehmää kohden. Suomessa käytetään rehun kuljettamiseen keskimäärin enemmän aikaa kuin muualla Euroopassa", strategiakonsultti Sari Jussila ProAgria Etelä-Suomesta kertoo.
Jussila laatii maito- ja lihatiloille arvovirtakuvauksia, joiden avulla tilan seosrehuprosessia pystyy sujuvoittamaan. Arvovirtakuvaus aloitetaan seuraamalla appeenteko ja -jako alusta loppuun. Kuljetut reitit kirjataan ja työvaiheet kellotetaan. Kun prosessi on kuvattu, pohtivat neuvoja, yrittäjät ja mahdolliset työntekijät yhdessä, kuinka ketju saadaan tehokkaammaksi. Lopputuloksena vuosittaisesta työajasta saattaa säästyä kymmeniä tunteja ja polttoaineesta tuhansia euroja.
"Arvovirtakuvaus nostaa hyvin näkyviin seosrehuketjussa tapahtuvan aika- ja materiaalihukan. Palvelun toteuttaminen vie yleensä yhden päivän, mutta on siihen käytetyn ajan ja rahan arvoinen", Valion Pihattoseminaarissa Tampereella puhunut Jussila vakuuttaa.
Rehulogistiikan muutokset kannattaa aloittaa helpoimmasta päästä. Kaikkea ei tarvitse eikä kannata muuttaa kerralla.
"Esimerkiksi säilörehun irrotuslaitteen voi vaihtaa tehokkaampaan. Rehua ei kannata kovin pitkään irrottaa lumikauhalla vaan hankkia rehuleikkuri. Työ nopeutuu ja hävikki vähenee, kun aumaan jää tasainen leikkauspinta", Jussila tietää.
Jussila ei ole havainnut tehokkuuseroja eri lastauskoneiden välillä. Traktorilla ja etukuormaajalla pystyy lastaamaan apevaunun suunnilleen yhtä tehokkaasti kuin kurottajalla.
"Suurempi muutos on toimivan rehupihan suunnittelu ja toteutus. Appeen komponentit on hyvä sijoittaa lähelle toisiaan suorimman reitin varrelle säilörehusiilosta navettaan. Erillisen seosrehukeskuksen rakentaminen on usein järkevä investointi. Varasto maksaa itsensä takaisin, koska voi ostaa suurempia rehueriä ja rehut pysyvät katon alla kuivina."
Appeen valmistamista voi nopeuttaa myös sekoittamalla rehun kuivakomponenteista kerralla valmiiksi viikon satsin. Työaikaa säästyy ja seos on tasalaatuisempi. Seosta ei kannata kuitenkaan varastoida pystysiilossa, sillä siellä komponentit lajittuvat.
Jussila kehottaa pitämään apevaunun vaa’an aina toimintakunnossa, jotta rehun pitoisuudet ovat sitä mitä halutaan.
Yhtenä käytännön vinkkinä hän suosittelee rakentamaan rehusiiloista eri levyisiä, jotta eri sadot voidaan erottaa toisistaan. Etenkin kesäsyötössä siilo saisi olla kapeampi, jotta etenemä rehuaumassa on reilumpi. Liian leveässä siilossa rehun leikkauspinta jää laajaksi ja rehu pilaantuu helpommin. Kolmannen sadon säilörehu ja kokovilja kannattaisi varastoida kapeampaan siiloon.
Kahdensadan lehmän maitotilaa Lappeenrannassa pyörittävä Aki Autio ei ole vielä teettänyt tilallaan arvovirtakuvausta, mutta hän sujuvoitti viime vuonna muuten appeen tekoa ja jakoa. Kahden koneen tilalle tuli yksi.
"Hankin Trioletin 24 kuution ajettavan apevaunun. Se oli aika- ja kustannussäästöjen kannalta todella hyvä hankinta. Työaikaa säästyy viidennes ja polttoainetta noin 15 000 litraa vuodessa verrattuna traktori-apevaunuyhdistelmään", kolmesataa tuntia Trioletiaan pyörittänyt Autio kertoo.
Polttoaineen säästön hän on laskenut siten, että kahden eri koneen käyttämiseen kuluu noin 30 litraa polttoainetta tunnissa ja nykyisen yhden koneen käyttämiseen puolet tästä. Apevaunu leikkaa itse säilörehun sekoitussäiliöön.
Autio sai uutena hankittuun apevaunuun 30 prosentin investointituen, jonka jälkeen maksettavaksi jäi 160 000 euroa. Yrittäjän mielestä hinta on edullinen verrattuna kurottajan, traktorin ja vedettävän apevaunun yhdistelmään.
Autio arvelee, että hänellä kuluu nyt seosrehuruokintaan 10–11 sekuntia lehmää kohti päivässä. Hän aikoo pyytää Sari Jussilan kellottamaan rehuntekoprosessin, jonka jälkeen voi pohtia, löytyisikö vielä jotain sujuvoitettavaa.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat

