Dronen käyttäminen kasvinsuojeluun on vielä monen mutkan takana – onnistuu aikaisintaan 2025

Dronet sopivat peltojen ilmakuvaukseen. Hukkakauraakin kuvista on yritetty hakea. Kuvan ohrapelto on kuvattu kesäkuussa viime vuonna. Kuva: Veikko Niittymaa

Minihelikopterit eli dronet kiehtovat alaan vihkiytyneitä ja mukana on myös viljelijöitä. Kun mielikuvitus päästetään laukalle, kopteriparvet kuvaavat ja tutkivat peltoja ja käyvät tekemässä tarvittavat torjuntaruiskutukset.

Arki on vielä pitkään toisenlainen. Ylitarkastaja Pauliina Laitinen Tukesista asettaa tavoitteen droneruiskutuksille vuoteen 2025 ja ”sekin tulee kovin pian”.

Nyt ollaan vasta alkumetreillä, vaikka droneja on hankittu kasapäin.

Pienoiskoptereista puhuttiin torstaina Tukesin järjestämässä etäseminaarissa Dronet kasvinsuojelussa – uhka vai mahdollisuus. Mukana oli yli 50 alan viranomaista, tutkijaa ja neuvojaa.

Päällimmäiseksi ajatukseksi jäi, että kiinnostusta ja kokeiluhalua riittää ja laitteitakin alkaa olla, mutta oikeastaan lähes kaikki muu on vielä tekemättä lainsäädännöstä lähtien.

Epäselväksi jäi, voidaanko nykyisiä torjunta-aineita käyttää sellaisenaan droneruiskuissa. Ruiskujen vaatimuksiakin vasta mietitään, samoin testaamista, eikä esimerkiksi tuulikulkeumasta tiedetä oikeastaan mitään.

Droneruiskuja pidettiin kuitenkin varteenotettava vaihtoehtona muun muassa pesäketorjunnassa. Myös rikka­kasvien, kasvitautien ja tuholaisten esiintymisestä voidaan saada tietoa nykyistä nopeammin.

Kansliapäällikkö Jaana Husu-­Kallio maa- ja metsä­talousministeriöstä pohti dronen mahdollisuuksia täsmä­toimiin peltoviljelyssä ja metsätaloudessa.

”Ilmalevitys on kiellettyä, mutta ovatko dronet vaihto­ehto maasta tehtävän ja lentolevityksen välissä? Parhaillaan eletään kansainvälistä kasvinsuojeluvuotta ja pelastetaan pörriäisiä. Turvallisuudesta ei ole varaa tinkiä missään vaiheessa”, Husu-Kallio muistuttaa.

Marjoja ja vihanneksia viljelevä droneharrastaja Jussi ­Kirmanen toteaa, että dronella olisi paljon käyttöä erikois­kasvitilalla.

Esimerkkinä Kirmanen mainitsee perunan ruttoruiskutukset, jotka joudutaan tekemään toisinaan märissä oloissa ja ajourien viereiset penkit kärsivät. Torjunta-aineiden altistuskin vähenee.

”Tulossa olevat EU-säädökset voivat kuitenkin jarruttaa kehitystä. Samaten luvat ja koulutusvaatimukset voivat vähentää innostusta ja nostaa kuluja”, Kirmanen pohtii.

Alustuksissa käytiin läpi tämän hetken tilannetta.

”Droneilmailussa eletään saumakohtaa”, kertoo tarkastaja Timo Niemelä Traficomista.

Heinäkuun alussa astuu voimaan EU:n täytäntöönpano­asetus, jolla aletaan säännellä pienoiskopterien käyttöä EU:n alueella. Virkamiehet huhkivat pitkää päivää koulutusmateriaalin ja kokeiden kanssa.

Niemelän mukaan lentolevitys vaatii aina luvan, jos ilma-aluksesta pudotetaan jotain.

Luken tutkija Ari ­Ronkainen kävi läpi ruiskuille asetettavia vaatimuksia. Nykyiset standardit tuntevat huonosti dronen kaltaiset laitteet. Standardien laatiminen on vähintään 2–3 vuoden työ.

Droneruiskut pitää hyväksyttää samaan tapaan kuin traktoriruiskut. Toistaiseksi ei tiedetä edes sitä, miten drone­ruiskujen levitystasaisuutta voitaisiin tutkia.

Ruiskut pitää myös testata tietyin väliajoin.

Parempaan päin kuitenkin mennään. Saksalainen Julius Kühn instituutti laati aikoinaan nykyisten puomiruiskujen kulkeumalaskelmat ja on aloittanut työn kopterien parissa.

Ruiskuja maahantuovan Vertical Hobbyn toimitusjohtaja Antti Lipasti toteaa, että Aasia kulkee alan kärjessä. Kiinassa on käytössä 50 000 ruiskudronea, ja Japanissa 120 hehtaarin tilaa hoidetaan pienoiskoptereilla.

Sveitsi sallii ensimmäisenä maana Euroopassa droneruiskut. EU ja Yhdysvallat ovat keskittyneet etupäässä ohjelmistojen kehittämiseen ja tietojen keräämiseen pellolta.