Lähivalkuaisen ja lietteen tehokäyttöpitävät karjatilan ravinnepäästöt kurissa
Kauppilan tila pyrkii kierrättämään ravinteet mahdollisimman tehokkaasti tilan sisällä. Markku Vuorikari Kuva: Viestilehtien arkistoRANTASALMI (MT)
Vielä viime vuonna isäntä Antti Lukkarinen osti rypsiä, mutta ensi kesän jälkeen tavoitteena on ruokkia naudat omalla ja lähiseudun valkuaisella.
Omaa viljelyä monipuolistaa jatkossa nurmen ja hernekauraseoksen ohessa sinimailanen.
Valkuaisomavaraisuuden lisäksi Lukkarinen pyrkii kierrättämään ravinteet tehokkaasti. Ostolannoitteiden käyttö hehtaaria kohti on puolittunut kymmenessä vuodessa, ja nurmet saavat nykyisin kertalannoituksena alle 40 kiloa typpeä hehtaarille.
Keskeistä on lannan käyttö, nurmille levitetään 25 tonnia lietettä vuodessa.
Typen kannalta tehoton avolevitys jäi jo muutama vuosi sitten. Kaikki liete mullataan suoraan kasvin juureen.
”Huomasin, ettei ole tehokasta levittää lietettä pienelle alalle viljan ja perustettavien nurmien alle”, runsasta 200 hehtaaria viljelevä Lukkarinen kertoo.
Viime kesänä hän levitti lietettä 150 hehtaarille.
Liete mullataan Lukkarisen ja naapurissa sijaitsevan Pel-tuotteen yhdessä kehittelemällä lietevaunun perässä hinattavalla multaimella. Omilla pyörillä kulkevana se vähentää akselipainoa ja pellon tiivistymistä.
85 prosenttia lietteestä levitetään toukokuussa ja 10 kesäkuussa. ”Lannan levitys kesäkuun jälkeen ei ole tehokasta ympäristön eikä taloudenkaan kannalta.”
Aikainen levitys sopii typensitojakasveille.
Lisäksi Lukkarinen on huomannut, että nuori nurmi käyttää lietteen hyödyksi tehokkaammin kuin vanha. Tähän perustuen hän on kokeillut sekoittaa ensimmäisen korjuun jälkeen levitettävään lietteeseen apilan siementä.
Kokeilu onnistui, joten nyt Pel-tuotteen kanssa on kehitteillä multaimeen yhdistettävä piensiemenen märkäkylvölaite.
Innoitusta isäntä on hakenut muun muassa luomukurssilta, vaikka ei ainakaan toistaiseksi aio luomuun siirtyä. Nyt työtä edistää Etelä-Savon maatilat ympäristön suojelun edelläkävijöinä -hanke.
”Se tukee ajatustani maatalouden tulevaisuudesta. On tehtävä pienemmillä panoksilla ja ympäristöystävällisesti. Taloudellinen kannattavuus ja ympäristönäkökulma eivät ole mitenkään ristiriidassa.”
Hankkeen antina Lukkarinen pitää esimerkiksi tilan ravinnetaseesta saatavaa tietoa.
”Luonnon kiertoon menevä osuus ravinteista on hirvittänyt monia”, hankkeen ohjelmajohtaja Pekka Hynninen sanoo.
Ohjausryhmään kuuluva, Kauppilan tilan edellinen isäntä Jouko Lukkarinen huomauttaa, että suhtautuminen esimerkiksi lantaan on onneksi muuttunut.
”Ennen se oli ylijäämätuote, jota levitettiin lumelle.”
Nuorempi Lukkarinen toteaa,
että lannoitteiden hintojen nousu on siinä mielessä saanut aikaan paljon hyvääkin.
Viime vuonna alkaneen ja ensi vuoteen jatkuvan hankkeen idea on, ettei viljelijöille anneta valmiita ratkaisuja vaan tiedot niiden tekemiseen.
”Jokainen joutuu perehtymään omaan työkaluunsa, maaperään”, Hynninen sanoo.
Tämän hän näkee tarpeelliseksi, sillä 400 tilasta vain kaksi tiesi oikean suuruusluokan, paljonko typpeä tilalle tulee ja lähtee.
Hankkeessa on mukana 40 motivoitunutta viljelijää, jotka perehtyvät seuraavaksi maaperään 2–3 hengen pienryhmissä, muun muassa ravinnetaseita laskien.
Hynnisen mukaan hankkeen asiat menevät hyvin yhteen 2014 uudistuvan ympäristötuen ehtojen kanssa.
”Tässä haetaan Euroopan parasta maataloutta, vähempään ei tyydytä.”
Hynnisen mielestä ongelmia ei pidä lakaista maton alle vaan nostaa esiin ja ratkaista. ”Nykyinen systeemi on kaukana kestävästä maataloudesta.”
Hän kritisoi etenkin ravinteiden kuljettamista. ”Ei ole kestävää, että ravinteita siirretään valkuaisen mukana Etelä-Amerikasta Eurooppaan.”
Hänen visiossaan kukin alue tuottaa ravinnon eläimilleen ja ihmisilleen ja myös kuluttajat ottavat vastuuta esimerkiksi kierrätysmaksun muodossa.
”Jokainen, joka syö ruokaa on yhtä syyllinen maatalouden ravinnepäästöihin kuin viljelijä.”
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
