Härkäpavun rehumarkkinat ovat hyvät – "Kaikki menee kaupaksi"

Miikka Martti viljelee härkäpapua Salon Kuusjoella. Hän on tyytyväinen tämän hetken kasvutilanteeseen. Kuva: Lari Lievonen

Härkäpavun suosio on kasvussa niin ruokapöydässä kuin pelloillakin. Sen viljelyala kasvoi tänä keväänä 35 prosenttia viimevuotisesta.

Vaikka härkäpapu on nosteessa myös ihmisten ruokapöydissä, menee yli 90 prosenttia vuotuisesta härkäpapusadosta eläinten rehuksi

Härkäpavun kasvuaika on pitkä, minkä vuoksi sitä viljellään pääasiassa Etelä-Suomessa.

Se viihtyy kosteassa, joten runsaat sateet eivät ole vaikuttaneet sen kasvuun yhtä paljon kuin viljojen.

Viileä kesä on hidastanut palkojen muodostumista, mikä saattaa aiheuttaa epätasaista tuleentumista.

Nyt härkäpavun pääkukinta alkaa olla ohi ja palkoja on muodostunut pitkään varteen.

Kasvusto kasvaa vankkana ja tuuheana. Siinä missä keskimittainen toimittaja takertuu pavunvarsiin, viljelijä Miikka Martti liikkuu papumaallaan sujuvasti.

Martti on viljellyt härkäpapua Salon Kuusjoella jo seitsemän vuoden ajan. Viljatilan kiertoon se lisättiin alun perin kaverin suosituksesta maan rakennetta parantamaan.

"Härkäpapu on ollut todella hyödyllinen maanparannuskasvi näille savimaille. Maan rakenne on muuttunut tiukasta hyvin mureaksi", Martti kiittelee. Härkäpapu kehittää kasvaessaan pitkän ja vahvan pääjuuren, joka tunkeutuu maan alimpiin kerroksiin rikkoen tiivistymiä.

Tänä vuonna härkäpapua kasvaa Martin tilalla 20 hehtaarin alalla. Sato myydään eläinten rehuksi lähitiloille.

Viljelijä itse on silminnähden tyytyväinen päätökseensä lisätä härkäpapu viljelykiertoon. Hän kertoo kasvin olevan helppo viljeltävä.

"Viljelypanokset ovat pienet ja hinta markkinoilla on kuitenkin kohtuullinen. Kun tähän lisää vielä esikasviarvon, maanparannushyödyn ja typensitomiskyvyn, ei voi olla kuin tyytyväinen", hän kertoo.

Typensitomiskyvyn ansiosta lannoitustarve on vähäinen. Härkäpapu kasvaa peitteisesti varjostaen aluskasvejaan ja ehkäisee näin itse rikkakasvien kasvua. Rikkakasviruiskutukset ovat kuitenkin tarpeen, varsinkin jos taimettuminen on keväällä hitaampaa kuin rikkakasvien.

Härkäpavun sadonmuodostus on jatkuvaa ja palkoja syntyy koko varren mitalle. Alimmat palot voivat olla hyvinkin lähellä maata.

"Puinnissa on oltava tarkkana, sillä se on tehtävä maata myöden", Martti kertoo.

Vaikka härkäpapu kasvina tykkää märästä, puimamies toivoo pääsevänsä puimaan sadon kuivana. Optimipuintikosteus on alle 20 prosenttia.

Varsinkin liian kosteana härkäpapu tukkii helposti kuivurin, eikä sitä voi jättää kuivumaan ilman valvontaa.

Toisin kuin viljoilla, vähäisistä kasvitaudeista on härkäpavun viljelijälle myös hyötyä.

"Kasvitaudit saavat kasvuston valmistumaan ajoissa ja kuivumaan ennen puintia", Martti kertoo.

Vaikka taudit vaikuttavat myös satoon, on vähäinen sadonmenetys pienempi paha kuin märän härkäpavun tukkima kuivuri.

Härkäpapu opettaa viljelijäänsä. Martti huomasi rivivälin kasvattamisen vaikuttavan positiivisesti kasvustoon ja satoon.

"Palkoja muodostuu enemmän kuin tiheällä rivivälillä. Varret ovat lyhyempiä ja vankempia, minkä ansiosta ne pysyvät paremmin pystyssä."

Martti aikoo säilyttää härkäpavun viljelykierrossa myös tulevaisuudessa. Hän on tähän asti viljellyt lajikkeista ainoastaan Kontua, mutta uudet, vasta tulossa olevat lajikkeet kiinnostavat.

"Uusien lajikkeiden ansiosta voisi härkäpapua myydä myös kananrehuksi", hän pohtii.

Välttämätöntä tarvetta markkinoiden laajentamiselle ei kuitenkaan vaikuta olevan, sillä kaikki kasvatettu härkäpapu on saatu kaupaksi.