Mia Snellman toteutti unelmansa: Työ matkatoimiston tiskin takana vaihtui Kultarannan puutarhan kautta kartanon omistajaksi

Mia Snellman on valmistumisensa jälkeen tehnyt paljon yhteistyötä Tuorlan maaseutuoppilaitoksen kanssa. Paraikaa hänen yrityksellään on Tuorlan kasvihuoneessa vartettavana tuhansia omenapuun taimia erään asiakkaan puutarhaan. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kun Turusta lähtee junalla kohti Helsinkiä, vajaan viidentoista kilometrin matkan jälkeen ollaan Piikkiön Pukkilassa.

Junalla on siinä vaiheessa vauhtia sen verran paljon, että valtaosalta matkustajista jää huomaamatta kummallakin puolen rataa komeileva koivukujanne. Rata katkaisee tylysti historiallisen tien Pukkilan kartanoon.

Koska kartanoon ei enää pääse radan yli, sinne täytyy kulkea entisajan näkövinkkelistä takakautta. Mitenkään arkiselta ei tämäkään reitti sentään tunnu: tulijan ottavat vastaan vehreä puisto, vinttikaivo sekä pihaa hallitseva jyhkeä hirsinavetta.

Jos pihaan pääsisi vielä radan ylitse, tunnelma olisi aivan toinen. Museoviraston suojelema puukujanne on edellisen omistajan aikana päässyt luokattoman huonoon kuntoon – kuten kartanon puutarha niin ikään suojeltuine ryytimaineen.

"Täällä on valtava korjausvelka", harmittelee yksi kartanon nykyisistä omistajista, puutarhuri ja toimitusjohtaja Mia Snellman.

Tätä korjausvelkaa hänen omistamansa yritys, Puutarhuri Snellman Oy, osaltaan nyt kuroo kiinni.

Kun ilmoitin Kultarantaan, etten ole enää käytettävissä, moni piti minua ihan kajahtaneena.

Kulku Pukkilan kartanoon oli aiemmin komeaa puukujannetta pitkin. Nyt puukujanteen katkaisee rautatie, jonka luota tämä kuva on otettu. Kuva: Jaana Kankaanpää

Vielä parikymmentä vuotta sitten Mia Snellman ei ollut toimitusjohtaja eikä edes puutarhuri. 1990-luvun lopulle asti hän työskenteli erilaisissa tehtävissä matkatoimistoissa.

Matkatoimistoura alkoi hänen isänsä omistamassa yrityksessä oppisopimuksella vuonna 1985, "ihan tiskin takana".

Sieltä hän siirtyi vuonna 1995 liikematkoihin erikoistuneeseen yritykseen ja edelleen takaisin "perinteisempään matkatoimistoon", jossa hänen tuotteisiinsa kuuluivat muun muassa merimatkat rahtialuksilla.

Mielessä vilahteli kyllä ajatus siitä, onko työ matkatoimistossa oikeasti sitä, mitä hän elämältään haluaa. Lopullisesti ahaa-elämyksen ja kimmokkeen uuden elämän etsimisen toi kuitenkin tapahtumaketju, joka alkoi nelivuotiaalla tyttärellä todetusta synnynnäisestä sydänviasta.

Tytär joutui odottamaan hoidon vaatimaa leikkausta kolme vuotta.

Äidille kokemus oli sen verran rankka, että leikkauksen jälkeen hän itse sairastui keuhkokuumeeseen ja joutui sairaalaan. Sairasvuoteella maatessaan hän ymmärsi, että omien unelmien toteuttaminen vaatii ryhtymistä toimeen ihan itse.

Kartanon pihapiiriin kuljetaan nykyisin takakautta kahden aitan välistä. Kuva: Jaana Kankaanpää

Turkuun perheineen muuttanut Snellman päätti hakea noin kymmenen kilometrin päässä sijainneeseen Tuorlan maaseutuoppilaitokseen puutarhurilinjalle.

"Toisin kuin nykyisin sisään päästäkseen joutui tekemään ihan tosissaan töitä", hän muistelee. "Pääsin kuitenkin ensimmäisellä yrittämällä sisään."

Kova työ palkittiin, ja intohimoisen opiskelijan toinenkin haave toteutui: hän pääsi tekemään harjoittelunsa Naantalin Kultarantaan. Tasavallan presidentin kesäasunnon puutarhassa hän teki opintojensa harjoittelujaksoista yhtä lukuun ottamatta jokaisen.

"Vain kivityöharjoittelu täytyi tehdä muualla, Lemminkäisellä."

Kultarannasta tuli hänelle niin suuri kutsumus, että sinne hän päätyi myös valmistumisensa jälkeen. Tammikuussa 2000 hän kyllä juuri valmistuneena sai paikan Huiskulasta, mutta jo maaliskuussa hän oli jälleen töissä presidentin puutarhassa.

Lukuisat kesät Kultarannassa ovat jättäneet Mia Snellmaniin pysyvän jäljen. Itse asiassa hän toivoisi, että kaikilla puutarhuriopiskelijoilla olisi mahdollisuus omaan "kultarantaansa": puutarhaan, jossa oppii alan ydintaidot ja tärkeimmät periaatteet.

Päärakennuksessa on vuokralaisena muun muassa kaksi sisustusalan yritystä. Lisäksi rakennuksessa on vuokrattavia kokoustiloja. Kuva: Jaana Kankaanpää

Valtaosalle palkatuista Kultarannan pestit ovat kuitenkin keväästä syksyyn kestäviä sesonkitöitä. Siksi Snellmankin perusti valmistumisensa jälkeen toiminimen ja ryhtyi hankkimaan itselleen oheen muita puutarhurin töitä.

Sana tekijästä kiiri, ja vain yhtenä ensimmäisistä valmistumisensa jälkeisistä talvista hän joutui turvautumaan muun alan töihin. Lopulta omia töitä alkoi olla jo niin paljon, että aika oli kypsä Kultarannan jättämiseen taakse.

"Vuonna 2014 minulle soitettiin ja kysyttiin, haluanko erään yksityiseen kartanon pääpuutarhuriksi. Sen jälkeen ilmoitin Kultarantaan, että en ole enää käytettävissä. Moni piti minua ihan kajahtaneena", hän nauraa.

Tekemistä hänen perustamalleen yritykselle alkoi kertyä siinä määrin, että ensin hänen täytyi palkata opiskelijoita määräaikaisiksi työntekijöiksi. Vuonna 2016 oli aika palkata ensimmäinen kokoaikainen työntekijä, seuraavana vuonna toinen ja jo alkuvuodesta 2018 kolmas.

Nyt yrityksen palkkalistoilla on jo kymmenkunta työntekijää. Lisäksi on vakiintunut alihankkijoiden verkosto: metsureita, maankaivuyrittäjä ja monen muun alan ammattilaisia.

"Pienen yrityksen ei missään tapauksessa kannata palkata omia erikoisosaajiaan vaan turvautua muiden yrittäjien ammattitaitoon."

Suomen Biokierto Oy valmistaa biologisia maanparannustuotteita, muun muassa kasvutehostinta ja kompostitehostinta. Kuva: Jaana Kankaanpää

Viime vuonna Mia Snellman otti jälleen kaksi uutta askelta yrittäjäurallaan. Ensin hän osti osuuden kiinteistöyhtiöstä, joka oli hankkinut omistukseensa Pukkilan kartanon.

Pukkilan kartanossa kiehtoi juuri sen opiskeluvuosien vierailuilla tutuksi tullut ryytimaa ja vanha puisto arvokkaine puineen, jotka ovat – kuten mainittua – takavuosien huonon hoidon vuoksi "haasteita".

Toinen askel liittyi tapaamiseen jo muutamaa vuotta aiemmin Helsingin Messukeskuksen Kevätmessuilla. Tuolloin hän oli sattumalta huomannut "puhelinkopin kokoiseen osastoon", jossa esiteltiin uutta Suomen Biokierto Oy -nimistä yritystä.

Biokiertotalouden start up -yritys teki häneen niin ison vaikutuksen, että hän otti ensin sen tuotteita testikäyttöön ja lopulta viime kesänä lähti sen omistajaksi ostamalla siitä osuuden.

"He pyysivät minua mukaan kehittämään tuotteita, mutta pienellä yrityksellä ei olisi ollut mahdollisuutta maksaa työstä. Siksi ehdotin, että ryhdyn osakkaaksi."

Kiinteistöyhtiö kunnostaa paraikaa kartanon pienempää asuinrakennusta. Rakennuksessa on Mia Snellmanin yrityksen toimitilat. Kuva: Jaana Kankaanpää

Kartanon pihapiirissä olevista rakennuksista lähes kaikki ovat löytäneet viime vuosina uutta käyttöä.

Kartanon päärakennuksessa toimii insinööritoimisto, sisustusliike, vanhan tavaran ja antiikin myyjä, kahvila ja pitopalvelu. Lisäksi siellä on sisustussuunnittelijan työtilat sekä koulutus- ja kokouskäyttöön vuokrattavia tiloja.

Paraikaa kunnostettavassa pienemmässä asuinrakennuksessa on Puutarhuri Snellmanin konttori sekä työntekijöiden sosiaalitilat.

"Kauppaan kuului, että kartanon alue on avoinna yleisölle. Tämä toteutuu nykyisellään. Puistoon voi tulla vaikka piknikille", Mia Snellman kertoo.

Ai niin, kuka olikaan se kartanon entinen omistaja, jonka jäljiltä historiallinen miljöö kärsii valtavasta korjausvelasta?

Se olemme me, Suomen valtio.

Nykyiset omistajat ostivat kartanon Senaatti-kiinteistöiltä, jonka omistukseen se oli siirtynyt vuonna 2012.

Sen omistusaikana kiinteistöä puutarhasta puhumattakaan ei juuri hoidettu, ja tätä korjausvelkaa uusi omistaja nyt paikkaa.