Yrittäjä jäi byrokratian rattaisiin

Kuva: Ari Nakari

Hallikas erehtyi muutama vuosi sitten hakemaan tukea ulkopuolisen työntekijän palkkaamiseen.

Tuki myönnettiin, työntekijä palkattiin ja tuki maksettiin jälkikäteen hänen ensimmäiselle puolen vuoden työjaksolleen, tammi–kesäkuulle 2009.

Sitten työntekijä muutti pois ja irtisanoutui. Koska ravitoimintaan iski samaan aikaan paha lama, Hallikas ei heti palkannut uutta työntekijää.

Hän kysyi, voiko tuen loppuosan siirtää myöhemmin toiselle työntekijälle. Vastaus oli, että voi, kunhan seuraava palkataan kohtuullisessa ajassa.

Uusi työntekijä aloitti maaliskuussa 2010.

Myönnetyn tuen loppuosaa ei enää saanutkaan käyttää tämän uuden työntekijän palkkakuluihin.

Keväällä 2011 tilalle tuli virallinen kirje: koko maksettu tuki pitää maksaa takaisin.

”Meitä vaadittiin siis maksamaan tuet takaisin tammi–kesäkuulta 2009, melkein kaksi vuotta myöhemmin ja korkoineen! Vaikka meillä oli työntekijä koko sen ajan.”

Päätöksen perustelut olivat monimutkaiset, mutta ydinasiaksi Hallikas tulkitsee sen, ettei uutta työntekijää palkattu ”kohtuullisessa ajassa”.

”Mistä me voimme tietää, mikä on kohtuullinen aika, kun ei sitä missään määritellä! Kyllä meidän olisi pitänyt saada tarkka päivämäärä, mihin mennessä uusi työntekijä on palkattava.”

Kaiken huipuksi asiasta tehty valitus myöhästyi valituslautakannasta muutamalla tunnilla.

Takaisin perittävä summa ei ole valtaisa, mutta kyse on nyt periaatteesta.

”Jos olisi edes kyse maksetusta tukimäärästä, mutta ne korotkin – viime kevääseen saakka korko oli 6,5, siitä lähtien 8,5 prosenttia,” Hallikas kertoo.

Yrittäjistä tuntuu, että heidät on leimattu väärintekijöiksi, vaikka kaikki yritettiin tehdä säädösten mukaan.

”Tässä maassa kannattaa ehdottomasti olla mieluummin työtön kuin yrittäjä”, Hallikkaan vaimo Kikka Sissala-Hallikas sanoo.

Lue lisää perjantain Maaseudun Tulevaisuudesta