Tunkkarit kuusinkertaistivat karjan muutamassa vuodessa
Jussi (kuvassa) ja Perttu Tunkkarin pihatossa on nyt 220 lehmää, mutta paikkoja on vielä myös vapaana. Veljesten mukaan kaikki parsinavetasta ostetut lehmät eivät sopeudu pihattoelämään. Elina Paavola Kuva: Viestilehtien arkistoUuden, reilusti entistä isomman navetan täyttö on yksi lypsykarjatilan laajennuksen haasteista.
”Täyttöön liittyy paljon pieniä asioita. Hankalinta on kokonaisuuden hallinta”, kertoo veteliläinen Perttu Tunkkari.
Tunkkarilla on yhdessä veljensä Jussin ja tämän vaimon kanssa nyt 220 lypsävää. Vuonna 2008 lehmiä oli 36.
Laajentaminen aloitettiin 2008 vuokraamalla pihatto, jonka avulla lehmäluku nousi 70:een. Keväällä 2010 valmistui uusi navetta, jossa on tilaa lähes 300 lehmälle.
”Sopivaa täyttöastetta haetaan parhaillaan.”
Tunkkarit ostivat sekä lehmiä että hiehoja. Osan he kasvattivat itse ja osan ostivat valmiiksi niin, että ne olivat myyjätilalla navetan valmistumiseen asti.
”Sopeutumisen helpottamiseksi pyrittiin ostamaan isoja eriä, ei yksittäisiä eläimiä.”
Eläinten rahtikasvatusta hiehohotellissa ei käytetty, koska sitä ei vielä ollut tarjolla riittävästi.
Tuottajat itse tai luotettava tuttu kävivät katsomassa kaikkia ostettavia eläimiä. Lisäksi niiltä otettiin salmonellatestit.
Vaikka ostoeläimet olivat puhtaita, navetan täyttö hidastui noin puolella vuodella salmonellan vuoksi.
Syksyllä 2010 kahden vasikan todettiin kuolleen salmonellaan, joka oli mahdollisesti tullut tilalle villieläimen tai ihmisen mukana.
Taudin takia tila menetti lehmävasikoita ja monen eläimen tuonti lykkääntyi. Lisäksi salmonella aiheutti paljon ylimääräistä työtä.
”Se tuli tosi huonoon saumaan.”
Muuten täyttö on sujunut hyvin. Sorkkavälin ajotulehdusta Tunkkarit ovat torjuneet kävelyttämällä tilalle tulleet lehmät sorkkakylvyn kautta 2–3 päivänä ennen siirtoa laumaan. ”Tulehdukselta on onneksi vältytty.”
Perttu Tunkkari korostaa, että oleellista täytössä on ajoitus.
”Uuden navetan pitää olla valmistua suunniteltuun aikaan. Muuten poikivia lehmiä on pitkin maakuntaa.”
Lisäksi hankaluuksia voi tulla, kun parsinavetassa eläneitä lehmiä siirretään pihattoon.
Tunkkarin mukaan noin neljänneksellä parsinavetasta tulleista on suuria sopeutumisvaikeuksia. Erityisen vaikeaa on, jos lehmät eivät ole laiduntaneet.
”Hiehot sopeutuvat, mutta kaikki lehmät eivät. Poistuma pitää ottaa hinnassa huomioon, parsilehmistä ei kannata kovin paljon maksaa.”
Tunkkarin mielestä eläimiä kannattaa ostaa ainakin muutamasta eri paikasta, jotta riski esimerkiksi jalkaongelmiin vähenee.
TERHI TORIKKA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
