Pirteän Porsaan kupeessa pöhisevä biokaasulaitos kierrättää eläinten lannan lämmittämään ja valaisemaan sikalaa

Kuperakattoinen rakennus on reaktori, jossa lietteen mädätys tapahtuu hapettomissa oloissa ja 37 asteessa. Sieltä mädäte siirtyy teräväkattoisiin altaisiin, joissa neste ja kiintoaines erotellaan. Kuva: Pasi Leino

Tähän tulee lämmönvaihdin, jossa reaktorista poistuva 37-asteinen tavara ja kylmä raakaliete kohtaavat ja tasaavat toistensa lämpötiloja, Jyrki Heilä näyttää. Kuva: Pasi Leino

Vehmaalainen Pirteä Porsas on kolmen viljelijäpariskunnan yhdessä omistama yritys, jonka 1 600 emakkoa tuottavat vuodessa yli 50 000 vieroitusikäistä porsasta. Ja sivutuotteena ison määrän lietelantaa – tämän vuoden arvio on 17 000 kuutiometriä.

Tammikuussa sikalan viereen valmistui biokaasulaitos. Se ahmaisee lietteen kitaansa ja tuottaa kesäaikaan kaiken sikalan tarvitseman energian. Talvipakkasilla joudutaan vielä polttamaan öljyä lisälämmön saamiseksi.

Energiaomavaraisuus ei yksin ollut ykkössyy, kun laitosta alettiin suunnitella, Jyrki Heilä kertoo.

Heilä on yksi Pirteän Porsaan perustajista ja biokaasulaitoksen omistavan Biopir Oy:n omistajista. Hän on myös biokaasualan uranuurtaja, joka oli perustamassa Biovakkaa vuosituhannen alussa. Sen kaksi biokaasulaitosta myytiin 2016 Gasumille.

Kun Biopirin biokaasulaitoista alettiin suunnitella, lähtökohtana oli saada ravinnekierto kuntoon, Heilä kertoo.

Pirteä Porsas sijaitsee Saaristomeren valuma-alueella. Siksi ravinteita ja niiden pysymistä pellossa mietitään tarkkaan.

Sianliete on hyvin fosforipitoista, ja sikaloiden ympäristössä peltojen fosforilukemat ovatkin lietteenlevityksen takia pikku hiljaa nousseet. Kun ravinnerajat tulevat vastaan, lietteen käyttöä on rajoitettava.

Lietettä voisi ajaa kauempana oleville pelloille, mutta vesipitoisen tavaran kuljetuskustannukset ovat korkeat.

Biokaasulaitoksessa liete mädätetään isossa reaktorissa hapettomissa oloissa. Prosessin jälkeen kiintoaines ja nestejae erotetaan toisistaan mahdollisimman tarkkaan. Lopuksi kiintoaines vielä separoidaan.

Valtaosa fosforista jää kiinteään jakeeseen. Sitä on halvempaa kuljettaa kauemmas sellaisille pelloille, joilla fosforia tarvitaan.

Nestejakeessa on pääasiassa typpeä, joten sitä voi levittää lähipelloille paljon suurempia määriä kuin raakalietettä voisi.

Pirteän Porsaan kaikilla kolmella osakkaalla on omat lihasikalat ja omat pellot. Suunnitelmissa on rakentaa siirtoputkisto, jota pitkin nestejae kulkee. Alkuun tavoitteena on kahden kilometrin putkisto, lopulta neljän.

Laitoksen urakoijaksi valittiin suomalainen Doranova. Laitteisto on saksalaisen Weltecin.

Kokonaiskustannus oli Heilän mukaan "pari miljoonaa euroa" – sen tarkempaa lukua hän ei anna.

Laitoksella on ympäristölupa 19 800 lietetonnin vuotuiseen käyttöön. Nyt yrittäjät hakevat määrän nostamista 35 000 tonniin. Kapasiteetti riittäisi siihen ilman lisäinvestointeja.

Edelläkävijän osa ei aina ole helppo.

Biovakan biokaasulaitos valmistui 2004. 2010 tuli voimaan sähkön tuotantotuki, mutta aiemmin rakennetut laitokset eivät päässeet sen piiriin. Biovakan tukimenetykset olivat miljoonaluokkaa, Heilä kertoo.

Biopirin laitos sai 30 prosenttia investointitukea. Nyt biokaasulaitosten investointituki on nousemassa 50 prosenttiin.

"Jos olisi osattu ennustaa tuen nousu, tietenkin investointia olisi lykätty", Heilä toteaa.

Hän tosin pelkää, että 50 prosentin tuki houkuttelee sellaisiinkin investointeihin, jotka eivät ole pitkän päälle kestäviä.

Lisäksi tukea valuu varmasti siihen, että laitosten hinnat nousevat.

Biokaasun kannattavuutta ei takaa tuki, vaan biokaasulle tarvittaisiin aidot markkinat, Heilä korostaa. Hänen mukaansa tällä hetkellä näyttää siltä, ettei niitä löydy henkilöautoliikenteestä, sillä kehitys suosii nyt sähköautoja.

Onko biokaasun avulla mahdollista saavuttaa hiilivapaa porsastuotanto?

Ei sentään, Heilä toteaa. Mutta tuotannon hiilitase paranee kyllä paljon, kun fossiilista energiaa voidaan korvata itse tuotetulla ja kun lietelannan kuskaaminen tien päällä vähenee.