"Jylkkis pelasti meidät" – tulipalosta eloonjääneen lehmän hoivaaminen oli karjatilallisille parasta terapiaa

Kosolan tilan uudessa navetassa ei ole unohdettu onnettomuudessa menehtyneitä lehmiä. Niiden nimet on kirjattu seinätauluun. 

Aina kun kuulen, että jossain on palanut navetta, elän sen onnettomuuspäivän uudestaan.

Punainen navetta, jota ei enää ole. Risti ja 76 lehmän nimet sen alapuolella. Lehtikuvassa navetan seinää ja kattoa nuolevat oranssinpunaiset liekit, joiden yläpuolelle kohoaa paksu harmaa savupilvi.

Ylihärmäläisten Maili ja Jorma Sillanpään uuden hienon pihattonavetan vintillä on kauniisti sisustettu oleskelutila kaikilla mukavuuksilla, jopa biljardipöytä seisoo sohvanurkkauksen edessä Arttu-pojan toiveesta. Kaikesta voi päätellä, että tässä navetassa viihdytään. Isojen ikkunoiden takana lehmät käyskentelevät alhaalla omissa touhuissaan.

Mutta seinälle ripustetut kuvat, lehtileikkeet ja tekstit muistuttavat suuresta onnettomuudesta, joka perhettä kohtasi 15.5.2014. Kosolan maitotilan tuotantorakennukset tuhoutuivat tuona päivänä rajussa tulipalossa. 76 eläintä kuoli. Pitkään vaalitusta karjasta vain yksi lehmä, Jylkkis, pelastui. Se tuli Jormaa vastaan, kun tämä lähti navettaan sisälle katsomaan, onko kaikki kunnossa. Navetasta oli kantautunut outoja ääniä.

Maili epäilee, että ilman Jylkkistä isännällekin olisi voinut käydä huonosti, jos hän olisi jatkanut matkaansa palavaan navettaan ja yrittänyt saada eläimiä ulos. Sen sijaan hänen oli mentävä Jylkkiksen kanssa ulos ja soitettava hätänumeroon.

"Hän oli aikonut mennä takaisin sisälle, mutta jollain lailla pelastushenkilöstö oli saanut hänet ylipuhuttua."

Jylkkis oli nokkela lehmä. Arttu-poika oli harrastanut sen kanssa junior handleria, jossa lehmiä talutetaan näyttelykehässä. Palon jälkeen loukkaantunut Jylkkis siirtyi asumaan läheiselle Kosolan tallille.

"Jylkkis pelasti meidät", vakuuttaa Maili.

Kaiken järkytyksen keskellä sitä oli pakko hoivata kuntoon ja ryhtyä ajattelemaan uutta navettaa, sillä pitihän Jylkkiksen päästä takaisin kotiin.

"Poika sanoi, että se on ensimmäinen lehmä, joka tulee uuteen navettaan. Jylkkiksen hoitaminen oli meille terapiaa."

Jylkkis oli poikinut ensimmäisen kerran vain muutamaa päivää ennen onnettomuutta. Sen pikkuvasikka jäi liekkeihin muun karjan mukana. Maitoa tuli valtavasti. Maili muistaa paistaneensa nuotiolla muurinpohjalettuja, jotta savun hajusta tulisi muitakin mielikuvia kuin tulipalo.

Petra Ämmälä Fransunpuiston asumisyksiköstä Kauhavalta kävi viime viikolla tutustumassa Kosolan tilan navettatöihin Green Care -kokeilussa. Jorma Sillanpää siivosi Petran kanssa lehmien parsia. 

Kymmenen kuukautta tulipalon jälkeen Kosolan tilalla kävi jälleen maitoauto. Uusi navetta oli valmis, ja siellä oli muitakin lehmiä kuin Jylkkis. Sillanpäät saivat myös lahjoituksina vasikoita eri puolilta Suomea. Näin uuden karjan saapumista kuvataan navetan seinälle kiinnitetyssä tarinassa:

"Pohjoisesta tuli ensimmäiset lahjoitusvasikat eläinkuljetusrekalla 24.6.2014. Voi sitä onnen päivää, kun vasikat saapuivat! Seisoimme koko perhe keittiön ikkunan takana ulos katsellen. Odotimme kaikki vasikoita niin kuin lapset odottivat pieninä joulupukkia."

Navetan seinätaulut Maili on tehnyt yhdessä tyttäriensä kanssa.

"Se oli meille tärkeää surutyötä. Saimme käydä tapahtumat niitä tehdessämme uudelleen läpi ja itkeä itkut."

Nyt uudessa navetassa on 70 lypsylehmää ja noin 50-päinen nuori karja. Jorma-isäntä hoitaa maataloustöitä yhdessä Ville-pojan kanssa. Hänen agrologiopintonsa olivat onnettomuushetkellä puolivälissä.

"Ville hoitaa nykyään siemennykset, hoitaa sorkat ja tarkkailee ja suunnittelee paljon muitakin tilan töitä. Meillä peltotyöt teetetään suurimmaksi osaksi urakoitsijoilla, koska omat koneet paloivat eikä uusia ostettu."

Maili työskentelee kehitysvammaisten kanssa sosiaaliohjaajana Tervajoella ja suunnittelee aloittavansa maatilalla järjestettävää hoivatoimintaa. Onnistunut kokeilujakso on jo takana.

Tammikuussa syntynyt Onni-Feeniks on Jylkkiksen ainoa jälkeläinen. Jorma ja Maili Sillanpää toivovat, että se poikisi ainakin yhden lehmävasikan. Myös Ville-pojan tytär Elma viihtyy navettahommissa. 

Suuri tragedia on jättänyt lähtemättömät jäljet Sillanpäiden elämään. Maitotilalla se näkyy esimerkiksi siinä, että uudessa karjassa on enemmän holstein-rotuisia lehmiä, kun vanha karja oli ayrshirejä.

Pitkän karjanjalostustyön tulokset tuhoutuivat vanhan karjan mukana. Elämä kuitenkin jatkuu. Jylkkiksestä muistuttaa navetassa sen tammikuussa syntynyt lehmävasikka, Onni-Feeniks. Tilan sankarilehmä ei toipunut enää poikimisen jälkeen. Onni-Feeniks on Jylkkiksen ainoa jälkeläinen.

"Jylkkis sai tulipalon jälkeen nimekseen Jylkkis-Feeniks ja kaikki hänen jälkeläisensä saavat Feeniks-lisänimen. Siitä tunnistamme aina tulevaisuudessa Kosolan tilan oman lehmäsuvun jälkeläiset. Toivottavasti Onni-Feeniks saa edes yhden lehmävasikan."

Palon syttymissyytä ei koskaan saatu selville. Palotarkastus oli tehty alle puoli vuotta aikaisemmin. Silloin kaikki oli kunnossa.

"Aina kun kuulen, että jossain on palanut navetta, elän sen onnettomuuspäivän uudestaan. Se koskettaa, koska tiedän, mitä sellaisessa tilanteessa käydään läpi", Maili kertoo.

Uuden navetan seinille kiinnitetyt mietelauseet luotsaavat perhettä eteenpäin.

"Suurin voitto elämässä ei ole se,

ettet koskaan epäonnistu,

vaan että kykenet aina aloittamaan uudelleen

jokaisen epäonnistumisen jälkeen."