Inflaatio syö maataloustukia – Indeksikorotuksia maataloustuissa ei ole

Vuonna 2020 sovittujen maataloustukien ostovoima voi vuonna 2027 olla aivan jotain muuta kuin sovittaessa. Kuva: Jaana Kankaanpää

Maataloustukiin on ensi vuonna alkavalla ohjelmakaudella käytettävissä euromääräisesti aavistuksen enemmän rahaa kuin kuluvalla kaudella, mutta inflaatio syö nyt sen ostovoimaa.

Asia nousi esiin viime viikon keskiviikkona maa- ja metsätalousministeriön cap-webinaarin yleisökysymyksessä.

Maatalouspolitiikan kuluvalla ohjelmakaudella maatalouden ja maaseudun kehittämisen kokonaisrahoitus on vuodessa ollut 2,011 miljardia euroa. Alkavalla kaudella se on vuodessa 2,045 miljardia.

Erityisasiantuntija Antti Unnaslahti maa- ja metsätalousministeriöstä pitää vallitsevaa korkeaa inflaatiota maataloustuille ongelmana.

15 vuotta taaksepäin inflaatio on ollut hidasta. Kun aiemmissa cap-uudistuksissa on päätetty tukieurot, niillä on ollut ostovoimaa myös muutaman vuoden päästä, Unnaslahti toteaa.

Ensi vuoden alusta alkavan ohjelmakauden eurot on päätetty kesällä 2020. Niitä on tarkoitus noudattaa edelleen vuonna 2027. ”Numerot on samat, mutta sillä saa vähemmän. Indeksikorotuksia maataloustuissa ei ole.”

Käyttöön saattaa tulla tarvittaessa muita keinoja, Unnaslahti sanoo ja mainitsee esimerkkinä tänä keväänä kasatun huoltovarmuuspaketin.

Yleisökysymyksissä nousi esiin myös pienten ja sivutoimisten maatilojen asema. Keskusteluilmapiiri on usein sellainen, jossa pienten tilojen viljelijät kokevat, että heidät halutaan pois alalta ja heidän pellot jäisivät silloin pois käytöstä.

Neuvotteleva virkamies Martti Patjas totesi, että maatalouspolitiikan tavoite ei ole ajaa pieniä tiloja lopettamaan. Tavallaan tilanne on päinvaistoin, kun alle 5 000 euroa suoria tukia saavat tilat on vapautettu säädösten mukaisesta aktiiviviljelijän määritelmästä.

Unnaslahti muistutti, että suurin osa Suomen maatiloista on sivutoimisten viljelijöiden hoitamia.

Kotieläintilojen tukemisesta yleisökommentit jakautuivat laidasta laitaan. Yksi kysyi, miten ohjata politiikalla maataloutta niin, että se vastaisi kasvipohjaiseen ravintoon siirtymiseen. Toinen vaati lisätukea märehtijöille, jotta nurmelle olisi käyttöä.

Unnaslahti ja Patjas toteavat, että kuluttajat päättävät, mitä syövät. Se ohjaa markkinoita ja siten maataloustuotantoa.

Esimerkiksi broilerintuotannossa tukien osuus tuloista on noin 5–10 prosenttia. Siipikarjanlihan tuotannon kasvu on siis muotoutunut täysin markkinoilta tulevan kysynnän mukaan, eivätkä tuet ole sitä ohjanneet.

Luopumistukijärjestelmän uudestaan aloittamisesta kysyttiin. Sitä ei ole näköpiirissä, koska yhteiskunnan yleinen tavoite on työurien pidentäminen.

Sadonkorjuuvelvoite ei ole tulevalla kaudella tiukkenemassa nykyisestä käytännöstä.