Etelä-Amerikan Eldorado aukeaa vappuna – Mercosur-sopimus voi vielä tuottaa pettymyksen monelle

Mercosur-sopimuksen on määrä helpottaa autojen vientiä Etelä-Amerikkaan ja naudanlihan tuontia EU-alueelle. Kuva: Roni Lehti / Lehtikuva, Tuulikki Viilo, koonnut: Aatu Jaakkola

Pääkirjoitus|Politiikka

28.4.202619:00

Pääkirjoitus

Niklas Holmberg

EU:n ja Etelä-Amerikan maiden välinen Mercosur-sopimus astuu voimaan vapun päivänä. Hetkeen tiivistyy vuosikymmenien taistelu, vaikka kovin moni asia ei yhdessä yössä muutukaan.

Muodollisesti Mercosur-sopimusta sovelletaan vain väliaikaisesti, käytännössä kuitenkin pysyvästi. EU-parlamentti pyytänyt EU-tuomioistuimelta arviota sopimuksen laillisuudesta. Kuvio on erikoinen, mutta EU-päätöksenteolle tyypillinen. Esimerkiksi Kanadan kanssa tehtyä vapaakauppasopimusta on sovellettu väliaikaisesti kohta kymmenen vuotta. Kymmenen EU-maata ei ole sitä ratifioinut.

Mercosur-sopimukseen on liitetty paljon odotuksia. EU-maat, Brasilia, Argentiina, Paraguay ja Uruguay muodostavat 700 miljoonan ihmisen markkina-alueen, joka on ollut tähän asti korkeiden tullimuurien jakama. EU-komissio on arvioinut, että vienti Mercosur-maihin voisi kasvaa jopa 40 prosentilla, kun sopimusta sovelletaan täysimääräisesti.

Toisaalta koko EU:n taloutta tämä kasvattaisi vain 0,05 prosenttia. Suomen viennistä Mercosur-maiden osuus on nykyisin yhden prosentin luokkaa. Elinkeinoelämä näkee tullihelpotuksissa merkittäviä kasvumahdollisuuksia. Isossa kuvassa painaa saksalainen autoteollisuus, ja erityisesti sen vaikeudet.

Mercosurin toinen puoli on maatalous. Brasilian valtion tutkimuslaitos IPEA arvioi sopimuksen kasvattavan maan maataloussektorin tuotantoa yli 10 miljardilla eurolla. Tämä huolimatta kaikista rajoitteista, joita EU on sopimukseen neuvotellut. Varsinaiset tullivapaat kiintiöt esimerkiksi naudan- ja siipikarjanlihassa ovat murto-osa EU:n markkinoista. Ne kuitenkin vahvistavat Etelä-Amerikan lihajättien kilpailukykyä myös kiintiöiden ulkopuolisessa tuonnissa.

Komissio osti sopimukseen kriittisesti suhtautuvat maat sen taakse lupaamalla viljelijöille lisähyvitystä tulevaan budjettiin. Lisäksi sopimuksessa on komission mukaan tiukat hätälausekkeet, joilla tuontia saataisiin suitsittua, jos jonkin tuotteen markkinat menisivät täysin sekaisin.

Tuotantotapoja koskevista vaatimuksesta sopimuksessa on paljon kauniita lauseita, mutta on selvää, että eteläamerikkalainen maatalous tulee myös jatkossa toimimaan täysin eri pelisäännöillä kuin eurooppalainen. On kuitenkin arvokasta, jos sopimuksen myötä tuontivalvontaa lisätään ja esimerkiksi torjunta-ainejäämien raja-arvoja tiukennetaan.

Toki sopimus on myös mahdollisuus eurooppalaiselle maataloussektorille. Suurimmat hyödyt nappaavat viiniala ja eteläisen Euroopan tunnetut brändituotteet. Kuitenkin vietävää pitäisi löytyä pohjoismaiselle meijeriteollisuudellekin. Byrokratiaa on luvattu helpottaa, mutta ihan helppoa Argentiinan tai Uruguayn markettien valikoimiin pääsy ei silti ole.

Todennäköisintä on, että niin pahimmat pelot kuin suurimmat toiveet jäävät toteutumatta. Useimpiin tullilajeihin liittyy myös pitkät siirtymäkaudet. Maatalouden tullivapaat kiintiöt kasvavat asteittain viiden vuoden aikana. Monissa tuotteissa on vielä pidempiä pehmeitä laskuja. EU on viime vuosina ottanut maailmassa vapaakaupan lipunkantajan roolin. Se on pienen, ulkomaankaupasta riippuvan Suomen elinehto.

Vapaakauppa edellyttää kuitenkin, että sopimuksia noudatetaan ja kaikki pelaavat edes suunnilleen samoilla säännöillä. Strategisesti tärkeät toimialat pitää kuitenkin kyetä pitämään kaikissa oloissa omissa käsissä, tai vähintään omalla mantereella.