Karkearehun osuuden kasvattaminenparansi karjan terveyttä
”Suomalaiset ruokintaopit ovat kovasti rehuteollisuuden ohjaamia”, Vennan tilan isäntä Jaakko Suominen sanoo.
Kannattavuutta lasketaan maitotuoton ja rehukustannuksen erotuksella. ”Se antaa hetkellisesti hyvin maitoa, mutta johtaa pitkän päälle valtaviin väkirehumääriin.”
Ne taas käyvät kalliiksi karjan terveyden kannalta, Suominen toteaa.
Vennan tilalla lehmien väkirehun osuus on vain 28 prosenttia.
”Kun karkearehun osuutta on lisätty, terveys on parantunut koko ajan.”
Karjan keskituotos on 8 000 kilon paikkeilla – mutta se on Suomisille vieras mittari. Tärkeämpää on, miten paljon maitoa navetasta tulee vuodessa.
Suomiset pyrkivät siihen, että eläinlääkäriä ja raatoautoa tarvitaan tilalla mahdollisimman harvoin.
Vennan ruokintasuunnitelma ei perustu tarkkoihin laskelmiin vaan eläinten huolelliseen havainnointiin.
Tarkkoja laskelmia ei edes pystyttäisi tekemään, sillä eri yhteistyötiloilta tulevan seosviljan pitoisuudet vaihtelevat. Myös säilörehun laatu vaihtelee: joskus pärjäävät heinäkasvit, joskus apila tai sinimailanen.
Niinpä ruokinnan sopivuutta seurataan eläinten käyttäytymisen, sonnan koostumuksen ja maidon rasva- ja ureapitoisuuden avulla.
Jos ureapitoisuus laskee, valkuaista on liian vähän.
”Toisaalta – mikä on liian vähän valkuaista? Se tiedetään, koska tuotanto alenee, mutta sitä ei, mikä on eläimen terveyden kannalta liian vähän”, Suominen sanoo.
SATU LEHTONEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
