Tieisännöitsijän työhön kuuluu tiekuntien kiistojen selvittely

Tieisännöitsijä Perttu Potkan kotipihan läpi kulkee yksityistie. Naapuri päätti tuoda postin perille asti. Kuva: Kirsi Haapamatti

Yrittäjän vapaus on illuusio, joka toteutuu tieisännöitsijä Perttu Potkan arjessa. Joskus päivä alkaa aamuseitsemältä paperitöillä ja jatkuu kokouksissa iltamyöhään.

"Usein tiekokoukset ajoittuvat kaikki samaan aikaan. En kuitenkaan ota kokousiltoja enempää kuin kolme kertaa viikossa. Siten viikkoon mahtuu kuusi kokousta. Sen enempää ei oikein pysty, tai menee pää pyörälle."

Potka on yrittäjä, joka tarjoaa tieisännöintipalveluita. Hän asuu Kurikassa, mutta työt vievät sadan kilometrin säteellä joka suuntaan Etelä-Pohjanmaata. Viimeiset pari vuotta alalla on ollut myyjän markkinat, sillä kuntaliitosten myötä yksityisteiden tiekuntien on täytynyt herätä unestaan ja järjestäytyä.

"Suurin osa töistäni koskee yksityisteiden järjestäytymistä ja teiden yksiköintiä. Asiakkainani on tällä hetkellä kuutisenkymmentä tiekuntaa."

Moni tiekunta, jos ei omasta porukasta innokkaita löydy, ostaa Potkalta kaikki palvelut, osakkaiden laskutusta ja vuosikokousten järjestelyitä myöten.

Syy ulkoistukseen on vapaa-aika. Ihmiset eivät halua käyttää aikaansa tieasioiden paperitöihin. Mutta on myös toinen syy: tieasiat ovat usein riitaisia.

"Ajatellaan, että kun kyselyn lähettää ja tiekokouksen kutsuu koolle joku aivan ulkopuolinen, se keventää tunnelmaa. Tieasioissa on joskus valtavasti riitoja. Monesti ne ovat epämääräisiä. Vanha kauna voi kantaa vaikka siitä, että teidän paapan puujalka on haettu meidän mettästä", Potka veistelee.

Toisinaan eripura on perusteltuakin. Esimerkiksi maakauppojen yhteydessä tienhoitovelvollisuutta ei aina tiedosteta. Ja kun maa- ja metsätalouden kalusto vain suurenee, ovat tiet kovilla, mutta maksumiestä ei aina tahdo löytyä.

"Lainlaatijoiden eduksi voin sanoa, että yksityistielaki on melko yksiselitteinen. Yleensä ratkaisu asiaan on tulkittavissa laista selkeästi. Melkeinpä aina riidat saadaan ratkaistua ja sopu syntyy. Läsnäoloni saattaa edesauttaa asiaa. Harva ehdoin tahdoin haastaa riitaa vieraan ihmisen edessä."

Toisinaan epämiellyttävät kohtaamiset ovat henkisesti raskaita. Silloin Potka hakee vertaistukea Facebookissa yhtä pitävästä tieisännöitsijöiden ryhmästä.

"Ilman ryhmää en olisi ikinä liittynyt Facebookiin. Mutta ryhmästä on ollut paljon ammatillista hyötyä."

Tieisännöitsijän urakassa heijastuu maaseudun murros. Kun vielä 1960-luvulla yksityisteillä oli toimivat tienhoitokunnat, nyt tilalla on epätietoisuus tienpidon velvollisuuksista. Joissakin kunnissa yksityisteiden hoidosta on aikanaan tehty hoitosopimukset, jolloin tienpito luisui asukkaiden ja tieosakkaiden käsistä. Kun erityisesti kuntaliitosten myötä yksityisteiden hoitovastuut saattavat muuttua, on tiekuntien pitänyt järjestäytyä.

"Aika kuvaavaa on, että erään tiekunnan edustaja levitteli käsiään, ettei löydä osakaslistaa mistään. Sellainen oli kuulemma olemassa vanhalla isännällä kuusikymmentäluvulla. Mutta poika ei ollut edes syntynyt silloin! Aika moni tiehoitokuntaan nimetty on ollut mullan alla jo vuosia", Perttu Potka sanoo.

Silloin tiekunnan järjestäytyminen aloitetaan nollasta. Potka hankkii tien varrella sijaitsevien kiinteistöjen omistajat maksullisesta kiinteistörekisteristä. Sen jälkeen alkaa kyselykierros. Potka postittaa jokaiselle osakkaalle Suomen tieyhdistyksen mallin mukaisen kyselyn. Paljonko henkilö omistaa peltoa tien varrella? Entä metsää? Harjoitetaanko tilalla karjataloutta ja montako autoa taloudessa on. Niiden perusteella tieisäntä laatii tieyksikkölaskelman, jonka tiekunnan yleinen kokous hyväksyy.

Töiden loppuminen ei Perttu Potkan Tie-Perttu toiminimeä uhkaa. Elykeskukset ovat pian helisemässä valtaojien kunnostustarpeiden kanssa. Kuten yksityisteiden, myös ojakuntien on järjestäydyttävä. Tieisäntää tarvittaneen, eikä palveluntarjoajista ole ylitarjontaa.