Miksi Suomi ei vastustanut komission torjunta-ainealoitetta allekirjoituksellaan? Kurvinen: ”Kireä aikataulu esteenä”

Suomessa torjunta-aineiden suurin käyttövähennys tehtiin jo 1980–1990-luvuilla. Meillä käyttö on nykyään hyvin maltillista useimpiin muihin EU-maihin verrattuna.  Kuva: Kimmo Haimi

Europarlamentaarikko Petri Sarvamaa (kok.) pitää komission torjunta-aine-esitystä ”täysin kelvottomana” ja Suomen kannalta epäoikeudenmukaisena.

Hän on ihmettellyt Suomen toimintaa asiassa. ”Kymmenen EU-maatalousministeriä pyysi syyskuussa komissiolta uutta vaikutustenarviointia, mutta Suomi ei syystä tai toisesta allekirjoittanut kyseistä vetoomusta.”

”Näissä täytyy aina toimia”, Sarvamaa korostaa MT:lle. ”Mitä suuremmalta joukolta tulee kritiikkiä, sitä suuremmalla varmuudella komissio ottaa jatkoajan ja asian uudelleentarkasteluun.”

”Suomi ei voinut kireän aikataulun vuoksi virallisesti liittyä asiakirjaan”, maa- ja metsätalousministeri Antti Kurvinen (kesk) vastaa.

”Kasvinsuojeluaineiden kestävän käytön asetusehdotusta käsiteltiin syyskuussa maa- ja kalatalousneuvostossa muissa asioissa ja julkisena. Puolan esille nostamassa asiassa vaadittiin komissiolta asetusesityksen uutta täydentävää vaikutustenarviointia”, Kurvinen summaa.

”Suomi teki ja tekee tiivistä yhteistyötä Puolan ja maaryhmän kanssa mutta ei useiden muiden maiden tavoin voinut kireän aikataulun vuoksi virallisesti liittyä asiakirjaan.”

Kurvinen korostaa, että Suomi piti kokouksessa suullisen puheenvuoron, jossa tuettiin asiassa esiin nostettuja huolia.

Komissio haluaa vähentää kasvinsuojeluaineiden käyttöä ja riskejä EU-tasolla 50 prosenttia.

”Maalaisjärki sanoo, että jos Suomi joutuu tässä tekemään yhtä paljon kuin Saksa, absoluuttisesti eikä suhteellisesti, jotain on pahasti pielessä”, Sarvamaa sanoo.

Yksi esityksen pahimmista valuvioista on, että urea on laskettu mukaan Suomen torjunta-aineiden kokonaismäärään, Sarvamaa toteaa. ”Ilmeisesti edes perehtymättä siihen, mihin sitä käytetään: lähes yksinomaan juurikäävän torjuntaan metsätaloudessa.”

Nyt on taas käymässä niin, että niitä jäsenmaita, jotka on olleet edistyksellisiä ja hoitaneet asiansa muita edellä, rangaistaan, europarlamentaarikko Elsi Katainen (kesk.) kommentoi torjunta-aine-esitystä. "Pitäisi ottaa huomioon, mitä jäsenmaissa on jo tehty.”

EU:ssa tietoa torjunta-aineiden käytöstä on kerätty vuodesta 2011 asti, ja vähentämistarvetta peilataan tähän lähtövuoteen.

Suomessa on tarkat myyntitilastot vuodesta 1953 lähtien, Katainen toteaa. Meillä suurin käyttövähennys tehtiin jo 1980–90-luvuilla.

”Meillä ruuantuotannossa käytettävät kasvinsuojeluainemäärät ovat jo valmiiksi huomattavan pieniä, kun vertaa muun Euroopan lukemiin.”

Katainenkin mainitsee urean isoimmaksi ongelmaksi. Metsissä juuurikäävän torjuntaan käytettävä urea kattaa Suomen torjunta-aineiden myyntimäärästä 75 prosenttia, ja komissio laskee sen mukaan Suomen torjunta-ainekäyttöön.

Parlamentin maatalousvaliokunnassa varapuheenjohtajana toimiva Katainen pelkää ehdotuksen etenemisessä eniten sitä, että ympäristövaliokunta kaappaa torjunta-ainevalmistelun kokonaan itselleen. Maatalousvaliokunta onkin vaatinut yhteistoimintamenettelyä.

”On pöyristyttävää, jos maatalousvaliokunta ei pääse tasavertaisena mukaan vaikuttamaan näin suoraan maatalouteen liittyvään asiaan.”

Hän toteaa, että ympäristövaliokunnalle eivät usein riitä komission esitysten kovatkaan tavoitteet, vaan he laittavat päälle vielä oman lisänsä.

Katainen muistuttaa kuitenkin, että tässä vaiheessa kyseessä on vasta komission esitys.

”Usein nämä ovat kaatuneet parlamentin ison salin äänestyksessä. Täytyy muistaa, että parlamentti ei ole yhtä kuin ympäristövaliokunta.”

Myös jäsenmaiden neuvosto saa yleensä kohtuullistettua esityksiä. ”Vähennystavoitteet ovat kovia mille maalle tahansa, joten kritiikkiä on odotettavissa.”

Katainen korostaa huoltovarmuuden merkitystä. ”Näin suurilla käyttömäärien vähennyksillä olisi selkeä vaikutus kasvinterveyteen ja satomääriin.”