Viljelijät pelkäävät mansikan punamädän löytymistä
Viime kesänä suomalaisilta mansikkatiloilta tehtiin ensimmäiset laboratoriokokeissa todennetut mansikan punamätälöydöt. Kaikkiaan punamätä todettiin syksyyn mennessä 55 tilalla.
Punamätä tuhoaa kasvustoja ja rajoittaa pellon käyttöä. Tauti ei tartu marjoihin eikä leviä niiden kautta.
Kasvintarkastuksia tekevä Juho Iivanainen Pohjois-Savon elykeskuksesta uskoo, että ongelma on löydettyä laajempi. Hän tietää, että yksittäisen tilan osalta punamädän löytyminen on kova paikka.
”Onko häpeä vai pelko, ettei haluta tunnustaa ja kartoittaa”, Iivanainen miettii.
”Miksei ongelmapeltoja haluta tutkituttaa, vaikka se on viljelijälle maksutonta?”
Iivanainen vakuuttaa, että viranomaispuolella asiaa ei ole ohitettu olankohautuksella, vaan kyse on yhteisestä huolesta.
”Emme punamätää yritäkään hävittää. Se ei onnistu. Jatkossakin tulee uusia tiloja, joilla se todetaan”, linjaa jaostopäällikkö Raija Valtonen Elintarviketurvallisuusvirasto Eviran valvontajaostosta.
Mansikkatiloille on lähetetty Eviran ohjeet miten toimia, jos tilalla todetaan punamätää. Toimenpideohjeet eivät Valtosen mukaan muutu.
Kasvinterveyslaki ei mahdollista punamädän aiheuttamien vahinkojen korvaamista viljelijöille valtion varoista.
”Jos on aivan poikkeuksellinen tilanne, korvausta voi hakea”, Valtonen toteaa. Eviraan on tullut muutama korvaushakemus, mutta niitä ei ole vielä käsitelty.
Toiminnanjohtaja Hannu Salo Hedelmän- ja marjanviljelijäin liitosta ei usko, että punamätä lopettaa mansikanviljelyn Suomesta.
”Ruotsissa on ollut tauti 40 vuotta ja siellä edelleen viljellään mansikkaa”, hän toteaa. Saman taudin kanssa ovat mansikanviljelijät tekemisissä monessa muussakin maassa.
Salo uskoo, että tautia on ollut jo aiemmin, mutta sitä ei ole osattu etsiä.
Kasvustotuhot on pantu muun muassa talvivaurioiden, juurilahon ja tyvilahon sekä istutusvirheen piikkiin.
Pärjätäkseen punamädän kanssa viljelijän on kiinnitettävä tarkempaa huomiota viljelytekniikkaan ja -hygieniaan.
Keinoiksi Salo nostaa muun muassa välikasvien käytön, korotetut penkit, salaojituksen lisäämisen ja nykyistä lyhemmän viljelykierron. Taimia tilalta, jolla punamätä on todettu, ei saa myydä.
Suomen olosuhteet ovat otolliset punamädälle, joka tarvitsee viileyttä ja kosteutta. Salon mukaan punamätä saattaa olla täällä hankalampi tauti kuin vaikkapa Keski-Euroopassa, missä viljelykierto on lyhyempi ja käytössä ovat kohopedit.
”Kyllä siihen keinot keksitään”, Salo miettii. Hän muistuttaa, että aikoinaan mansikan tyvilahosta mietittiin, mitä tehdä. Nyt siitä ei enää puhuta. Tosin punamädälle ei ole torjunta-ainetta.
Punamätä on tullut hollantilaisten satotaimien mukana. Satotaimista luopuminen ole helppoa, koska niitä ei vielä tuoteta Suomessa.
”Ne, joilla ei tautia ole, miettivät, hankkiako taimia ulkomailta vai kotimaasta.”
SOILI RIEPULA
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
