Siirry pääsisältöönSiirry hakuun
Siirry sivupalkkiinSiirry alaosaan
  • Näille maatiaiskanoille ikä on vain numero: 12-vuotias Isovaalee munii yhä ja pitää kukkopojat kurissa

    Vanhimmat maatiaiskanat voivat elää jopa 15-vuotiaiksi ja ovat voineet saada jälkeläisiä vielä 8–9 vuoden ikäisinä.
    Hakulin tilan vanhin Lilja-kana on iitinkantaa.
    Hakulin tilan vanhin Lilja-kana on iitinkantaa. Kuva: Helmi Hakuli

    Luonnonvarakeskuksen keväällä tekemässä kuulutuksessa löytyi useita yli 10 vuoden ikäisiä maatiaiskanoja ja yli kuuden vuoden ikäisiä maatiaiskukkoja.

    Vanhimmat maatiaiskanat voivat elää jopa 15-vuotiaiksi ja ovat voineet saada jälkeläisiä vielä 8–9 vuoden ikäisinä.

    Maatiaiskanojen säilytysohjelman koordinaattori Petra Tuunaiselle kertyi useampia hienoja tarinoita vanhoista kanoista.

    Tässä niistä neljä.

    Jutun ylimmässä kuvassa esiintyvä Simo Hakulin Lilja-kana on tällä hetkellä 13-vuotias.

    Lilja elää noin 35 linnun parvessa Kymenlaaksossa ja erottuu muiden, pääväriltään mustien ja harmaiden iitinkannan maatiaiskanojen joukosta punaruskean värinsä perusteella.

    Lilja tunnetaan perheessä kovana hautojana, joka hautoi nuoruudessaan jopa viidet poikaset vuodessa.

    Muninnan Lilja lopetti noin 8−9 vuoden ikäisenä, mutta Hakuleilla kanat saavat elää niin pitkään kuin vain pysyvät hyvässä kunnossa.

    Hakulin kanala kuuluu suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelmaan, joten Lilja on todella antanut panoksensa iitinkannan säilytystyöhön.

    Lilja on Simo Hakulin mukaan vielä aktiivinen ja hyvässä kunnossa.

    Piikkiönkannan pitkäikäisiä maatiaiskanoja.
    Piikkiönkannan pitkäikäisiä maatiaiskanoja. Kuva: Pasi Hellsten

    Suomen vanhimmat maatiaiskanat taitavat löytyä Pasi Hellstenin kanalasta Uudestakaupungista.

    Hellstenillä on kanojen pidosta pitkä kokemus: ensimmäiset omat kanat hän hankki 1996. Piikkiönkannan maatiaiskanoja Hellstenin Linnanpuiston tilalla on ollut vuodesta 2001. Tällä hetkellä tilalla on useita erilaisia kanarotuja.

    Hellstenin vanhimmat maatiaiskanat olivat noin 15-vuotiaita kuollessaan, mutta ne eivät vielä ole olleet poikkeuksellisia sillä kanalasta löytyy myös useita 14-vuotiaita kanoja sekä lähes 13-vuotiaaksi eläneitä kukkoja.

    Maatiaiset ovat pitkäikäisiä, mikä tekee niistä kiinnostavan rodun myös muiden rotujen jalostusta ja geenien säilytystyötä ajatellen. Hellstenin maatiaiset ovat selvinneet myös kyyn puremasta.

    Tilan piikkiöläiset munivat vielä yleisesti 9–10- vuotiaina, mutta hautomisinto sen sijaan tuntuu vaihtelevan vuosittain.

    Pitkän iän salaisuus on ollut se, että kanat ovat saaneet painella vapaana pihamaalla toteuttaen luontaista käyttäytymistään ja pitää talvikaudella muninnasta taukoa.

    Linnanpuiston kanojen vapaan elämän turvana on laumanvartijakoira sekä kalkkunoita, jotka tarkkasilmäisinä pitävät huolta varoittamisesta. Iäkkäät kanat ja kukot ovat eläneet Linnapuiston tilalla rauhallista elämää.

    Hellsten sanoo varmistavansa vanhojen yksilöiden kohdalla, että ne pystyvät edelleen menemään orrelle, syömään ja juomaan ja että varsinkin nuoret kukot eivät pääse liikoja kiusaamaan vanhempia kanoja.

    Alhonkantaa oleva mummokana Isovaalee ja viime kesän poikanen.
    Alhonkantaa oleva mummokana Isovaalee ja viime kesän poikanen. Kuva: Iitamari Salo

    Iitamari Salon perhe on pitänyt kanoja 30 vuotta Uudellamaalla.

    Tilan vanhin kana on Isovaalee, joka sai nimensä punaisista alholaisista erottuvan ulkomuotonsa perusteella.

    Isovaalee on nyt 12- vuotias ja elää Salon kanalassa noin 50 linnun parvessa.

    Kanat toimivat Salolla lemmikkeinä ja stressinpoistajina.

    Hyväkuntoisia vanhuksia ei lopeteta, vaan jokainen lintu saa elää niin pitkään kuin elämänlaatu pysyy hyvänä.

    ”Olen sitä mieltä, että mahdollisimman stressitön elämä on hyvin tärkeää lintujen hyvinvoinnin kannalta. Pyrin siihen, että kanalan tunnelma on seesteinen ja linnut totutetaan ihmisen läsnäoloon.”

    Salon mielestä vanhojen eläinten pidossa on tärkeää reagoida, kun huomaa muutoksia linnuissa.

    Lintuja käsitellään yksilöinä ja vanhojen kuntoa seurataan tarkasti. Talviaikaan kiinnitetään huomiota vitamiinien ja lisäenergian saantiin sekä monipuoliseen ravintoon.

    Koska Salon parvi on ajoittain aika vauhdikas, kanalaan on järjestetty reilusti ruokintapaikkoja niin, että myös vanhimmat viitsivät saapua paikalle eivätkä jää nuorten jalkoihin.

    Mikäli vanhimmat ovat jo kiivenneet orsille, kun Salo vie niille vitamiiniruokaa, käy hän yleensä tarjoamassa ruuan suoraan kauhasta orrelle.

    Muutama vanhempi rouva huomaa heti, jos tämä unohtuu ja närkästynyt motkotus varmistaa sen, että kaikille tulee tarjoiltua.

    Isovaalee tunnetaan Salojen kanalassa kovana hautojana ja se munii edelleen.

    Isovaaleella on myös erinomaiset emo-ominaisuudet ja kunnioitettava olemus. Se pitää järjestyksessä niin omat jälkeläisensä vielä isoina kuin nuoret kukkopojatkin.

    Eräänä vuonna se alkoi hautoa välittömästi edelliset poikaset vieroitettuaan.

    Salo pyrkii valitsemaan haudottavaksi aina myös vanhempien lintujen munia, vaikka se lisää haastetta haudonnan onnistumisessa.

    Vanhat rouvat eivät aina hyväksy sulhasekseen nuoria kukkoja eikä hedelmällisyys aina ole parhaimmillaan.

    Saloilla kuitenkin odotellaan tälläkin hetkellä kuoriutuvaksi Isovaaleen jälkeläistä.

    Kanasiskokset Birgitta ja Vickan elivät molemmat pitkäikäisiksi: Birgitta 12-vuotiaaksi ja Vickan 13-vuotiaaksi. Kuvassa Birgitta.
    Kanasiskokset Birgitta ja Vickan elivät molemmat pitkäikäisiksi: Birgitta 12-vuotiaaksi ja Vickan 13-vuotiaaksi. Kuvassa Birgitta. Kuva: Maiju Lanki

    Maiju Langin vanhin kana Vickan eli ainakin 13-vuotiaaksi. Victoria eli Vickan oli tyrnävänkannan maatiaiskana, joka tuli Langin kanalaan 8-vuotiaana kaksoissiskonsa Birgitan kanssa, kun kanojen vanha omistaja muutti maasta pois.

    Samalla Langista tuli maatiaiskanan säilyttäjä. Parvi on aina ollut pienikokoinen, nykyisin siihen kuuluu 5 kanaa ja kukko.

    Kanasiskokset Birgitta ja Vickan elivät molemmat pitkäikäisiksi: Birgitta 12-vuotiaaksi ja Vickan 13-vuotiaaksi.

    Birgitan kuoltua Vickan selvästi suri siskoaan. Kanamummot olivat erottamattomia ja yksinjäänyt Vickan muuttui alakuloiseksi.

    Parven muut kanat suhtautuivat mummoihin, ja lopulta myös yksinäiseen Vickaniin, käsittämättömällä kunnioituksella: mummot olivat liikkeissään aika hitaita, mutta kukaan ei koskaan uhmannut tai kiusannut niitä.

    Mummojen saapuessa ruokinta-astialle tai parhaaseen kylpykuoppaan nuoremmat väistivät aina mukisematta.

    Langin kanalassa kanat ovat lemmikkejä. Kanamummot eivät esimerkiksi koskaan munineet, mutta silti niiden annettiin elellä niin kauan kuin vain säilyivät terveinä.

    Lanki uskoo, että mahdollisimman stressitön elämä, riittävät tilat, vaihtelevat ruokavalio ja luonnonmukainen vuodenkierto pitävät kanat terveinä ja virkeinä.

    Hän vinkkaa, että vanhenevia lintujen vointia kannattaa tarkkailla päivittäin erityisen herkällä silmällä, jotta huomaisi heti, kun elämä ei ole enää elämisen arvoista.

    Myös kulkuramppeja voi hiukan loiventaa, ja tarvittaessa lisätä rappusia tai väliorsia, jotta vanhuksen ei tarvitse hypätä yhtä korkealle kuin nuorempien, rehu kannattaa antaa niin, että myös hitaammin liikkuvat vanhukset ehtivät herkkupaloille ja turvallisuudesta huolehtia, sillä aistien heikentyessä myös pakenemis- ja väistämisreaktiot hidastuvat.

    Lue lisää:

    Sykkiikö sydämeni kotimaisille alkuperäisroduille? Maatiaiskanoille toivotaan lisää säilyttäjiä ‒ erityisesti näille kannoille

    Tutkimus: Kanat suosivat puisia pesiä

    "Pentti Linkola antaa nokastansa herkut tytöille" – MT:n lukijat esittelevät harrastekanansa ja kertovat, miten siivekkäät vievät järjen tullessaan

    Edit. Maiju Pirilän sukunimi oli väärin, oikea nimi on Lanki. Korjattu 16.9.22 klo 10.43.