Brasilian maatalouden suurin ongelma on valtion politiikka
GIRUÁ, BRASILIA
Muuta maailmaa koetellut talouden taantuma ei ole juuri vaikuttanut Brasilian maatalouteen, kertoo Giruán kaupungissa maatilakäyntejä järjestävä agronomi Guilherme Baisch. Suurempi ongelma on valtion politiikka.
Baisch pitää isänsä Artur Darci Baischin kanssa Casa do Compadre -maatalouskauppaa.
Brasiliasta viedään Eurooppaan ja Aasiaan soijapapua, sokeria, kahvia, etanolia, naudan-, sian- ja siipikarjanlihaa sekä riisiä. Maassa on vielä hyödyntämättä useita miljoonia hehtaareja potentiaalista maatalousmaata, ja kastelutekniikan kehitys lisää tuotantoa entisestään, Artur sanoo.
Brasilian soijanvienti perustuu lähes täysin geenimuunneltuihin papuihin.
Myös gm-maissin tuotanto on kasvussa, mutta on maassa vielä perinteisiäkin maissiviljelmiä. Niitä on esimerkiksi kansallispuistojen lähistöllä ja muilla alueilla, joilla muuntogeenisten kasvien viljelyä rajoitetaan.
Brasilian valtio tarjoaa kannustimia perheviljelyyn eli 10–20 hehtaarin pientiloille. Valtaosa pienviljelijöistä viljelee edelleen perinteistä soijapapua ja maissia.
Luomusta maksetaan tuotantopalkkiota. Luomutuotanto on silti hyvin pienimuotoista, ja tuotteita myydään lähinnä vain luomumarkkinoilla tai kotitalouksille.
Brasilia on saanut maailmanlaajuista huomiota toimistaan Amazonin sademetsäalueella. Brasilialaiset itse ovat sitä mieltä, että Amazonin sademetsiä voidaan hyödyntää kestävästi käyttämällä harkintaa eli siten, että metsät säilytetään mutta kumipuusta, guaraná-pensaasta, pippurikasvista ja kastanjapuusta valmistetaan tuotteita.
Mutta soijapavun ja maissin tuotanto Amazonin alueella ei ole pitkällä aikavälillä kestävää, Artur myöntää. ”Amazonin sademetsien maaperä ei ole hedelmällistä. Siinä ei ole riittävästi ravinteita laajamittaista maataloutta varten.”
Brasilian hallitus on asettanut rajoitteita metsien hyödyntämiselle. ”Eksoottisia lajeja, kuten mäntyä ja eukalyptuksia kyllä istutetaan”, Artur kertoo.
”Muutama suuri selluloosayhtiö investoi Brasiliaan, ostaa laajoja alueita ja istuttaa niille eukalyptuksia selluloosantuotantoa varten.”
Brasiliassa tuotetaan enemmän viljaa ja lihaa kuin kulutetaan, joten niiden vienti Eurooppaan ja Aasiaan jatkunee tulevaisuudessa. Brasilialaiset viljelijät investoivat koneiden ja laitteiden lisäksi kasteluinnovaatioihin, täsmämaatalouteen ja muuhun uuteen tekniikkaan. Investointikohteina ovat muun muassa geenitekniikka, vuoroviljely, siemenet sekä tarkoituksenmukaiset hoito- ja suunnittelutekniikat, Guilherme kertoo.
Brasilian maatalouden suurimmat ongelmat ovat hyvän kuljetusverkoston ja investointirahoituksen puute sekä valtion talouspolitiikka. Valtion maksu- ja veropolitiikka on nykyisin kaikkien brasilialaisten suurin valituksenaihe – ei ainoastaan maanviljelijöiden.
Viljelijät haluavat tuottaa aina vain lisää, mutta täällä on kaikki kallista, Artur selittää.
”Ilman raskasta verotusta Brasilia kasvaisi nopeammin ja paremmin. Mutta hallitus ei käytä verovaroja järjestelmämme parantamiseen.”
Kolmensadan hevosvoiman traktori maksaa täällä 113 000 euroa, valittaa Julio Bravo, Curitibassa asuva maatilamatkojen järjestäjä. Hän ei vertaa hintaa Suomeen, jossa sama hinta hupenee melkein puolta pienempään traktoriin, vaan naapurimaahan Paraguayhin: ”Siellä saman traktorin saa 60 000 eurolla.”
Brasilialaisen Jacto-maatalouskonefirman toimitusjohtaja Martin Mundstock on samoilla linjoilla. ”Verotuksemme on teollisuusmaiden tasoa mutta palvelumme kuin kehitysmaassa.”
MIKE WILSON
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
