Tuotantoeläimestäkin tulee tärkeä mutta tunteista puhuminen voi olla vaikeaa: "Hän ei ole kysynyt, eikä olla kerrottu"
Harva eläinten parissa työskentelevä suhtautuu niihin vain välineinä. Aina kiintymystä ja kaipausta ei ole ilmaistu ääneen.
MT pyysi elokuussa lukijoiltaan kokemuksia tuotantoeläimistä luopumisesta. Kaikki vastaajat olivat joskus tunnesyistä lykänneet eläimen lähettämistä teurastamoon. Kuva: Markku VuorikariLehmiä tultiin hakemaan.
”Auton kaartaessa pihaan äidille tuli äkkiä muka kiire hellan vieressä vahtia sitä-sun-tätä kattilaa”, muistelee eräs lukija. Tunteita tuotantoeläimiä kohtaan on ollut ennenkin, mutta aina niitä ei ilmaistu.
Ennen sotien päättymistä eläimen kuoleman aiheuttamasta surusta ei juuri puhuttu, kertoo eläinmaantieteen dosentti Nora Schuurman.
Myös lasten ajateltiin pääsevän vähemmällä, kun asiaa ei nosteta esiin. Kesäpossun lopetus salaa ja yllättäen onkin voinut olla traumaattinen kokemus.
”Osalla muisto on niin voimakas, ettei eläintä ole pystynyt sen jälkeen hankkimaan.”
Eläimiin liittyy tietysti myös hienoja muistoja. Nimimerkki Kristinan sydämen vei lapsena emakko nimeltä Söpö.
”Söpö oli erittäin kiltti ja viisas emakko, joka osasi peruuttaa tiineytyshäkkiin, karata karsinastaan ja avata vesikraanan. Söpö palkitsi hoitajansa aina tyytyväisin röhkäisyin ja leveällä hymyllä, jossa näkyi sen erittäin persoonallinen alahammasrivi.”
Niin sanotuista maskottieläimistä löytyy esimerkkejä kaukaa ihmisen historiasta.
”Metsästäjä-keräilijäkulttuurissa oli tapana, että eläimiä pidettiin poikasina lemmikkeinä. Sillä haluttiin hyvittää eläimille se, että toisia eläimiä metsästettiin”, Schuurman kertoo.
MT pyysi elokuussa lukijoiltaan kokemuksia tuotantoeläimistä luopumisesta. Kaikki vastaajat olivat joskus tunnesyistä lykänneet eläimen lähettämistä teurastamoon.
Myös kansainvälisissä tutkimuksissa on havaittu, että eläinten parissa työskentelevillä ihmisillä on niihin hyvin harvoin puhtaan välineellinen asenne.
Suhde eläimiin ei ole silti täysin tunteellinen. "Eihän siitä muuten voisi saada toimeentuloa”, Schuurman huomauttaa.
Tilalle avioliiton kautta tulleella suhde eläimien lopettamiseen voi olla aivan toinen kuin tilalla kasvaneella.
Schuurman mainitsee tapauksen, jossa sikatilan tuore emäntä ei kestänyt ajatusta siitä, että siat viedään teuraaksi. Vaihtoon oli laitettava joko tuotantosuunta tai puoliso.
Tuotantoeläimen hautaamista rajoittavat nykyisin säädökset, muttei se ennenkään yleistä ollut. Lehmän hautaa ei välttämättä olisi katsottu hyvällä.
”Se voi liittyä puhumattomuuteenkin. Suhde eläimeen on ollut yksityinen”, Schuurman sanoo.
Suomalaisten eläinsuhde on aika käytännöllinen, Schuurman kuvailee. Se näkyy asenteissa eläinten teurastusta kohtaan.
”Brittiläisessä ja amerikkalaisessa maailmassa asenteet ovat avoimemman tunteellisia. Britit eivät halua, että hevosia teurastetaan. Suomessa taas ajatellaan, että se on hevosille hyväksi.”
Ennen sotia hevosia ei juuri syöty. Ampuminen oli palvelus, jolla estettiin hevosen päätyminen kiertoon.
Vuonna 1962 tuolloin 26-vuotias maatilan emäntä Seija Iso-Markku kirjoittaa veljelleen Emma-hevosen kohtalosta:
”Se ammuttiin kotona ja vietiin sitten pois autossa, eihän sellaista vanhaa hevosta voinut millään muuten lähettää. Kuka tietää, miten ne hevosia kohtelevat, vaikka myisivät markkinoille.”
Myös Iso-Markku säästi lapsiaan ikäviltä uutisilta: ”Matti ei vielä tiedä mitään Emmasta. Hän ei ole kysynyt, eikä olla kerrottu muuten.”
Hevonen on kiintoisa esimerkki ihmisen eläinsuhteesta, Schuurman pohtii.
”Se on yksilösuhteessa ihmiseen ja toisaalta väline. Ajatus hevosesta lemmikkinä on tuore ja sitä on aika paljon paheksuttukin.”
Lemmikkikulttuuri on muuttanut myös asenteita. Nykyään on sallitumpaa puhua siitä, millaisia tunteita eläimiin liittyy.
Kun eläimet voivat hyvin, on ihmisen kiintymys niihin helppo nähdä.
Vaikeampaa on ymmärtää, että myös uupuneelle ja eläintensä hoitoa laiminlyöneelle ihmiselle eläimet voivat olla tärkeitä.
”Jos joku tulee ja sanoo ettet pidä huolta eläimestäsi, se on tosi kova paikka. Ihmiset kokevat, että heidän eläintenpitoaan kohtaan hyökätään”, Schuurman sanoo.
”Keskustelua olisi hyvä viedä käytännön tasolle. Siten asian voi irrottaa omasta identiteetistään, johon kuuluu eläimistä huolehtiminen.”
Muokattu otsikkoa kuvaavammaksi 14.11.2017 kello 16.41.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
