Luonnonmukainen viljely auttaa perheitä Sansibarissa
Joshua Yohanna kuokkii peltoa raivokkaasti Sansibarissa. Hän haluaa saada perunan istutettua mahdollisimman nopeasti. Kuva: Viestilehtien arkistoSANSIBAR, TANSANIA
Pieni okrapelto kylpee aamuauringon valossa. Maanviljelijä Richard Stanslaus kulkee istutusten välissä ja tutkii kasvien kuntoa tarkasti. Lehdet ovat terveet, tuholaisia ei ole.
Stanslaus aloittaa työpäivänsä joka aamu kuudelta. Hän viljelee yhdessä ystävänsä kanssa vajaan hehtaarin kokoista maa-aluetta. Pelloilla kasvaa vuodenajasta riippuen joko okraa, kassavaa, riisiä, kurkkua tai vesimelonia.
Maanviljelijöiden arki Sansibarissa on usein synkkää. Moni perhe elää syvässä köyhyydessä, eikä pelto tuota satoa edes omaan tarpeeseen. Lapset eivät saa ruokaa eivätkä pääse kouluun.
Lähetys- ja kehitysyhteistyöjärjestö Fida toimii aktiivisesti Sansibarissa viljelijöiden keskuudessa. Fida opettaa maanviljelijöille kestävää maankäyttöä, joka säilyttää maan kasvukunnon ja ravinteet.
Kate- ja vuoroviljelyn sekä luonnonmukaisten lannoitteiden ansiosta sadot ovat parantuneet. Kestävän elinkeinon takaaminen perheille on osoittautunut tehokkaaksi tavaksi nostaa ihmisiä pois köyhyyden kierteestä.
Noin vuosi sitten Stanslaus pääsi ystävänsä kanssa Fidan ohjelmaan. Koulutuksen myötä hän oppi tehokkaamman tavan viljellä maataan. Fida lahjoitti myös työkaluja ja jyviä.
”Fidan avun ansiosta satoni ovat parantuneet niin paljon, että olen voinut lähettää lapseni kouluun”, Stanslaus kertoo.
Luonnonmukaisten torjunta-aineiden käyttö on ollut yksi merkittävimmistä tekijöistä satojen parantumisessa. Stanslaus tekee liuoksen itse puusta, valkosipulista, sipulista ja chilistä ja suihkuttaa sitä tarpeen mukaan pelloille. Kasvien kunto tarkistetaan joka päivä huolellisesti.
Sansibarissa valtio omistaa kaiken maa-alueen. Yksityishenkilö voi ainoastaan anoa maalle hallintaoikeutta. Suurimmalla osalla viljelijöistä ei ole sitäkään.
Stanslaus kuuluu jälkimmäiseen ryhmään. Hän viljelee valtion maata, johon hänellä ei ole mitään oikeutta.
”Valtio voi tulla milloin vain ja ottaa tämän maan muuhun käyttöön”, Stanslaus sanoo. Silloin mies menettäisi elantonsa.
”Olen maanviljelijä veren perintönä. En osaa tehdä mitään muuta.”
Suurin osa Sansibarin viljelijöistä on pienviljelijöitä, joilla on korkeintaan hehtaari maata käytössään. Maata viljellään ympäri vuoden. Monen kollegansa tapaan Stanslaus on täysin riippuvainen sateista, sillä mitään kastelujärjestelmää ei ole. Kaikki työ tehdään käsin. Jos viljelijä haluaa traktorin kääntämään peltoa, se täytyy tilata valtiolta.
”Nyt on huonot markkinat ja hinnat alhaalla. Parhaan hinnan saan vesimelonista ja kurkusta”, Stanslaus kertoo. Parantuneeseen satoon hän on tyytyväinen.
Kivenheiton päässä Stanslauksen pelloista kuokkii Joshua Yohanna. Multakokkareet lentelevät ilmaan Yohannan iskiessä kuokalla maahan uudestaan ja uudestaan. Hän haluaa saada pellon valmiiksi ja istuttaa siihen perunaa.
Yohanna on vuokrannut noin hehtaarin peltoa maanomistajalta, jolla on maahan hallintaoikeus. Hän viljelee pelloillaan enimmäkseen makeaa perunaa ja maissia. Vuokrattujen peltojensa lisäksi Yohanna päätti kuokkia pienen palan valtion käyttämätöntä maata ja istuttaa siihen perunaa.
Yohanna työskentelee kuusi päivää viikossa. Sadon jo kasvaessa hän kiertää ja tarkistaa sen kuntoa päivittäin. Jos lehmiä on vaeltanut pelloille, hän ajaa ne pois. Tarvittaessa hän lisää torjunta-ainetta.
Myös Yohanna on sitä mieltä, että vaikeinta viljelyssä on veden puute. Fidalta saamaa apua hän pitää arvossa.
”Fidalta olen saanut jyviä, lannoitteita ja torjunta-aineoppia. Sen ansiosta satoni on parantunut ja olen voinut ostaa kaksi lehmää.”
HELENA HYVÖNEN
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
