Maidon hiilijalanjälki 2,5 ja kaurajuoman 3,0? Asian voi laskea ja esittää monella tavoin, ja vertailu on kuluttajalle äärettömän vaikeaa

Ruuan hiilijalanjälki kiinnostaa nyt kuluttajaa, mutta voiko laskelmiin luottaa? Kuva: Jukka Pasonen

Kaurajuoman hiilijalanjälki on pienempi kuin maidon, senhän tietää jokainen. Vai miten asia onkaan?

Valion kehityspäällikkö Aleksi Astaptsev heittää esiin vertailun, jossa maidon hiilijalanjälki on 2,5 hiilidioksidiekvivalenttikiloa sataa grammaa kohti ja kaurajuoman 3,0. Mutta ei sataa tuotegrammaa kohti vaan sataa proteiinigrammaa.

Me emme syö kiloja vaan ravintoaineita, joilla pyrimme mahdollisimman tasapainoiseen ravitsemukseen. Sikäli tämä vertailu on aivan pätevä.

Astaptsev ei kuitenkaan nosta vertailua esiin hyvänä esimerkkinä vaan havainnollistaakseen, että vertailuja voi tehdä monella tapaa.

Yhden ominaisuuden vertailu on hänen mielestään epäreilua ja usein harhaanjohtavaakin. Hän korostaa, että yksittäisten tuotteiden sijaan on huomioitava kokonaisuus eli koko ateria ja sen ravintoaineet.

Toinen havainnollistava esimerkki on tässä: kun juuston hiilijalanjälki on 5,5 hiilidioksidikiloa tuotekiloa kohti ja perunan 0,4, kumman valitset illalliseksi?

"Kysymys on täysin järjetön. Juusto ja peruna ovat aivan eri tuotteita, joilla on erilaiset ravintoarvot. Ei kukaan syö kiloa juustoa tai perunaa päivässä. Järkevämpää olisi esittää hiilijalanjälki per juustoviipale tai per kaksi perunaa."

"Silti näitä verrataan. Ihmisiä kehotetaan vähentämään juuston käyttöä ja syömään enemmän perunaa."

Ja kolmas esimerkki: valitsetko jauhelihan, jonka hiilijalanjälki on 2 kiloa vai vastaavan tuotteen, jonka lukema on 34 kiloa?

No tietenkin ensin mainitun, ajattelen – kunnes Astaptsev kertoo, että kyse on samasta naudasta tuotetuista jauhelihaeristä. Laskentatapa vain on valittu eri tavoin eli toiseen on otettu tuotteen elinkaaren varrelta mukaan kaikki mahdolliset jalanjälkeä kasvattavat tekijät, toisessa osa niistä on laskettu jonkin muun ketjun osan rasitteeksi.

Onko hiilijalanjälkeä siis mitään järkeä esittää tuotepakkauksessa, jos jokainen laskee sen eri tavalla?

Astaptsevin mukaan yksittäiset hiilijalanjälkitulokset todella ovat harhaanvieviä ja vaikeasti ymmärrettävissä ilman kontekstia.

Ympäristövaikutusten laskenta elinkaariarvioinnin avulla sopiikin parhaiten tuottajille – ei siksi, että he voisivat printata pakkaukseen yhden luvun vaan siksi, että he voisivat löytää ympäristöystävällisempiä ja tehokkaampia tuotantotapoja.