Vainion tilalla kesä meni yllättävän hyvin, vaikka moni tuttu ukrainalainen ei päässyt tulemaan

Ukrainalaiset Yulia, Max, Rusian ja Katia Chaplenko pakkasivat maanantaina kurkkuja Salossa Juho Vainion tilalla. Kuva: Pasi Leino

Juho Vainion tilalla Salon Perniössä työskenteli tänä vuonna 24 kausityöntekijää. Vanha tuttu porukka vaihtui suurelta osin uusiin tekijöihin.

”Osa tutuista ukrainalaismiehistä oli rintamalla, osa ei saanut muuten poistua maasta. Oli myös naisia, jotka halusivat jäädä kotimaahan perheen luo”, Vainio kertoo.

Omien kontaktien kautta tilalle saatiin riittävästi työntekijöitä. Pääosa oli ukrainalaisia naisia. Vain pari vanhempaa miestä pääsi Ukrainasta Suomeen.

Koska osa töistä vaatii melkoisesti fyysistä voimaa, tilalle palkattiin lisäksi kolme moldovalaista miestä.

Konetöihin riitti myös oman perheen työvoimaa, joten ukrainalaisnaisten ei juuri tarvinnut opetella heille ennestään outoja konetöitä.

Max Chaplenko tutkii säilykekurkkua. Kuva: Pasi Leino

Vainion tilan pääkasvi on avomaankurkku, jota kasvaa 7–8 hehtaarilla. Tänä vuonna kasvatettiin myös cantaloupemelonia ja tilliä. Lisäksi kasvutunneleihin istutettiin pensasmustikkaa, mutta se tuottaa satoa vasta tulevina vuosina.

Pelloilla kasvaa myös viljaa ja öljykasveja.

Tilalla purkitetaan kurkkua Veljesten kurkut -tuotenimellä.

Kesä meni Vainion mukaan yllättävän hyvin, vaikka työntekijöiden opastamiseen kului totuttua enemmän aikaa.

"Pääporukka on ollut hyvin vakio vuodesta toiseen. He ovat tienneet talon tavat ja työvaiheet ovat olleet heillä selkärangassa, joten liikkeellelähtö on keväällä ollut helppoa. Keruutyössäkin on paljon opittavaa, jos sitä ei ole ennen tehnyt”, Vainio toteaa.

Nopeasti havaittiin myös, ettei työntekijöiden ryhmädynamiikka ollut ihan yhtä hyvä kuin ennen.

”Työn jälkeen se ei heijastunut, mutta vapaa-ajalla oli pientä lisäselvitettävää”, Vainio toteaa. Asia liittyi selkeästi kahden kansalaisuuden välisiin kulttuurieroihin.

Huoli kotimaan tapahtumista painoi ukrainalaisia, mutta sekään ei näkynyt työssä, Vainio toteaa.

”Ja me tietysti pyrimme siihen, että heillä olisi mahdollisimman hyvä tehdä täällä töitä.”

Työntekijät eivät tulleet pahimmilta sota-alueilta, vaan Keski- ja Länsi-Ukrainasta.

Kausityöntekijöiden tuloon liittyy paljon byrokratiaa, mutta tänä vuonna siitä selvittiin hyvin.

”Vain yhdelle muita aiemmin tulleelle haettiin puolen vuoden viisumi, muut saivat suojelupäätöksen. Alkukankeuden jälkeen asiat lähtivät rullaamaan sujuvasti.”

Suurin osa tilan kausityöläisistä on palannut Ukrainaan. Kaksi on asunut Suomessa ympäri vuoden, ja kaksi tai kolme muutakin jäi nyt maahan.

Ensi vuodesta Vainio ei vielä uskalla sanoa mitään. Ukrainalaiset ovat edelleen kausityövoiman haussa etusijalla, mutta kukaan ei tiedä, miten tilanne Ukrainassa kehittyy.