Yksivuotisen säilörehunurmen perustamiseen on tarjolla roppakaupalla kasvilajivaihtoehtoja

Veriapilaa, persianapilaa ja virnoja yksivuotisessa seoksessa. Kuva: Anu Ellä

Yksivuotisten säilörehunurmien suosio on viime vuosina kasvanut, ProAgrian nurmentuotannon huippuosaaja Anu Ellä arvioi.

"Osasyy lienevät kuivat vuodet, jotka ovat aiheuttaneet monivuotisille nurmille perustamisongelmia."

Kun perustetaan yksivuotista säilörehunurmea, kasvilajit valitaan syöjän ja kasvupaikan mukaan.

Ummessa oleville lehmille sopii hyvin esimerkiksi ohra, joka korjataan ennen tuleentumista kokoviljasäilörehuksi. Sen kalium- ja kalsiumpitoisuus eivät nouse umpilehmille liian korkeaksi.

Useampien viljalajien seos antaa paremman sadon, joten jos jo perustamisvaiheessa on selvää, ettei viljaa puida, seoksen käyttö kannattaa.

Moni perustaa nurmen käyttäen suojaviljana kokoviljakasvustoa. Kun se korjataan säilörehuksi, nurmi saa kasvutilaa loppukesäksi.

Virnaseokset ovat yksivuotisina säilörehunurmina suosittuja, Ellä kertoo.

Virna kestää hyvin kuivuutta, muokkaa syväjuurisena maata ja kestää myös maan happamuutta.

Rehuvirna on hiukan ruisvirnaa sulavampi. Ruisvirna taas pärjää monenlaisissa kasvuoloissa ja -paikoissa. Niitä voi käyttää myös seoksena.

Virnan valkuaispitoisuus on korkea ja kuitupitoisuus alhainen. Sen osuutta seoksessa kannattaa säätää sen mukaan, mille eläinryhmälle satoa aiotaan syöttää.

Virnan kanssa käytetään usein italian- tai westerwoldinraiheinää. Ne alentavat seoksen valkuaispitoisuutta.

"Umpilehmille virnarehu ei silti sovellu, sillä sen kalsium- ja valkuaispitoisuus on liian korkea", Ellä toteaa. Lypsylehmille ja sonneille se sopii, samoin nuorkarjalle ja imetyskauden emolehmille maltillisina määrinä.

Virnan korjuun oikea ajoitus on tärkeä. Paras korjuuaika on silloin, kun kasvusto on kukkinut vasta vähän aikaa. Täysin kukkinut kasvusto mustuu ja lakoaa, jolloin rehu säilyy heikommin, hygieniariskit kasvavat ja korjuu vaikeutuu.

Usein virnaseoksesta tehdään joko kaksi säilörehusatoa tai kasvusto laidunnetaan syksyllä. Virnan jälkikasvukyky on hyvä, ja raiheinä seoksessa parantaa sitä edelleen.

Raiheinän lisäksi myös keväällä kylvetty syysruis sopii virnaseokseen.

Virnan kanssa käytetään myös vihantahernettä, Ellä kertoo. "Silloin saadaan yksi kova sato ja syksyllä pienempi." Tällöin seoksessa on oltava mukana tukikasvi, jo loppukesän kasvuakin ajatellen.

Vihantaherne sopii viljeltäväksi myös viljan kanssa.

"Kevätviljan kanssa siitä saa hyvän ja maittavan kertasadon. Rehuherne ei ole niin valkuaispitoinen kuin virna, joten se sopii useammalle eläinlajille."

Toisaalta herne on virnaa vaativampi maan pH:n suhteen. "Ja koska siitä saa vain yhden niiton, jos se menee pieleen, niin koko sato menee pieleen."

Herneelläkin aluskasvina voi toki käyttää raiheiniä syksyn satoa varten, Ellä muistuttaa.

Myös härkäpapua käytetään yksivuotisena säilörehukasvina.

Sen suhteen Ellä on varauksellinen. "Monella on ollut korjuun kanssa ongelmia ja massasta on tullut liian märkää. Härkäpapu vaatii lisäksi korkeamman pH:n."

"Härkäpapu on hyvä kasvi, mutta vaatii silmää ja taitoa", hän kiteyttää.

Kaikkein helpoin yksivuotinen säilörehunurmi syntyy italian- ja westerwoldinraiheinästä. Ensinmainitun kasvukyky ja sulavuus ovat hyviä, toinen tuo seokseen lisää kuitua.

"Italianraiheinällä ja englanninraiheinällä voi paikata vanhoja nurmia, joiden huomaa keväällä olevan huonossa kunnossa. Näillä voi joko täydennyskylvää tai uudistaa nurmen kokonaan."

Westerwoldinraiheinä toimii Ellän mukaan parhaiten, kun nurmi uudistetaan kokonaan.

Raiheinien avulla satoa saadaan selvästi enemmän kuin huonosta vanhasta nurmesta.

Norjassa käytetään laitumissa paljon rukiin ja italianraiheinän seosta. "Se on laitumena hyvä, koska kasvaa uudelleen ja uudelleen, mutta toimii hyvin säilörehunakin."

Yksivuotisten säilörehukasvien valikoima ei lopu tähänkään. Ellä lisää luetteloon vielä ainakin maissin ja ruisvehnän.