87-vuotias Kalevi Laukkanen lomittaa edelleen, jos tarvetta on: "Uudemmat väljät navetat, niissä se vasta on lysti ajella"

"Me ei jouduta lähtemään töihin, vaan päästään", tuumaavat Eeva-Liisa ja Kalevi Laukkanen. Kuva: Lari Lievonen

Lomittajan työtä tekevät Suomessa yleisimmin yli 50-vuotiaat. Joukossa on myös alle 18-vuotiaita sekä yli 68-vuotiaita.

Suurimman osan lomituspäivistä tekevät 50–60-vuotiaat lomittajat, kerrotaan Maatalousyrittäjien eläkelaitos Melasta.

Seuraavaksi ahkerimmin lomittavat 40–50-vuotiaat. Yli 68-vuotiaina lomittajan töitä teki viime vuonna 285 henkilöä. Tämän joukon osuus lomituksista on runsas prosentti.

Joukkoon kuuluvat myös rääkkyläläiset Kalevi ja Eeva-Liisa Laukkanen. He lomittavat yleensä äkillisissä lomitustarpeissa, kuten sairastumistapauksissa.

"Kun omasta karjasta luovuttiin, mie en sanonut, niin kuin moni muu, että en ainakaan lomittamaan lähde", 74-vuotias Eeva-Liisa kertoo.

Pariskunta tekee lomituksia välillä myös yhdessä. Kalevi hoitaa yleensä konetyöt ja Eeva-Liisa lypsää.

87-vuotias Kalevi käyttää näppärästi pienkuormaajia, vaikka niitä on tiloilla usein erilaisia, ja monesti parsinavettojen ruokintapöydät ovat ahtaita.

"Vahinkoja ei ole sattunut vielä kertaakaan, mutta uudemmat väljät navetat, niissä se vasta on lysti ajella."

Laukkaset korostavat, että heidän tarkoituksenaan ei ole viedä leipää nuoremmilta. "Autamme, kun tarve on. Tuntuu, että silloin kun soittavat meille, on tosi tarvis", Eeva-Liisa sanoo. "Ja onhan se hyvä lisä pieneen eläkkeeseen", Kalevi Laukkanen pohtii.

He eivät koe työntekoa raskaaksi, vaikka aikaiset aamuherätykset joskus kirpaisevat.

"Tosi mukavaa on ollut. Me ei jouduta lähtemään töihin, vaan päästään, kelvataan vielä."

Lomittajien työmatkat ovat jatkuvasti pidentyneet tilojen vähenemisen myötä.

"Mutta autohan on sitä varten, että sillä pääsee", Kalevi Laukkanen toteaa. Pitkillä työmatkoilla hän ei yleensä aja aamu- ja iltatöiden välillä kotiin, vaan ottaa nokoset patjalla pakettiautossa.

"Saattaa töihin lähtiessä joskus harmittaa, mutta takaisin tullessa tuntuu aina, että kiva oli, kun tuli luvattua. Työ ei ole ollut tervaa ikinä. On meillä sitten aikaa taas nukkuakin."

Töissä Laukkasilla ei ole tapana vilkuilla kelloa. "Ei siitä voi katsoa, että teenköhän mie vielä. Työt tehdään valmiiksi", Kalevi tuumaa. "Olen kuullut, että keskenkin töiden lähdetään, se tuntuu aivan älyttömältä", Eeva-Liisa lisää.

Pariskunnalla ei myöskään mene juuri sormi suuhun vastoinkäymisten kanssa. "Siitä on apua, kun ollut oma karja."

Harva jatkaa työntekoa lomittajana enää yli 80 vuoden iässä, arvelee Päivi Wallin Melan Vakuutus- ja hyvinvointiyksiköstä. "Varmasti aika harvinainen tapaus."

18–25-vuotiaita lomittajia on Melan tilastoissa runsaat 2 100, mutta tuntimäärä henkilöä kohden on alle neljännes 50–60-vuotiaiden tekemistä. Tämä viittaa esimerkiksi osa-aikaisuuksiin.

Kiteeläinen Ella Kettunen ryhtyi lomittajaksi vuosi sitten, etsiessään töitä Kitee-Tohmajärvi-seudulta. "Kuulin, että lomittajista on pulaa ja sain töitä."

Eläintenhoitajaksi valmistuneelle Kettuselle työ vastaa koulutusta, ja on muutenkin mieluisaa.

"Olen pitänyt eläimistä aina. Työ on tosi vastuullista, mutta en koe sitä ongelmana."

Kettunen lomittaa enimmäkseen parsinavetoissa, ja häneltä sujuvat kaikki tilan työt lypsämisestä konetöihin. Työ on monipuolista, koska erilaisia tiloja ja eläimiä on paljon.

"Kun tilojen kanssa tulee tutuksi, näkee vasikoiden kasvavan ja karjaan alkaa tulla tuttuja eläimiä, on mukavampi työskennellä", Kettunen listaa työn parhaita puolia.

Hän kiittää lomatoimistoa siitä, että työajat tasapainottuvat mukavasti. "Välillä tunteja on enemmän ja vapaata vähemmän, välillä toisin päin."

Alan vaihtaminen ei ole suunnitelmissa. "Niin kauan aion tehdä, kuin terveys kestää."