Hollantilaistila uskoo: Vasikanliha käy kaupaksi, kun kuluttajat näkevät, miten eläimiä hoidetaan

Marleis ja Hans Luijerinkin yhteistyö sujuu hvyin. "Minä ajattelen isosti ja vaimo tasapainottaa", Hans kuvailee. Kuva: Riitta Mustonen

Perheen viidestä lapsesta keskimmäinen, 13-vuotias Pim, haluaisi opiskella eläinlääkäriksi. Bello-koira on samanikäinen kuin Pim. Kuva: Riitta Mustonen

Tilanpidon aloitti Hansin isoisä kahdella lehmällä ja kymmenellä sialla. Nyt Ruhenbergin tilalla kasvaa 3 200 vasikkaa. Kuva: Riitta Mustonen

Roseevasikat ruokitaan enimmäkseen maissisäilörehulla. Kuva: Riitta Mustonen

Kuudennesta hallista vasikat lähtevät teuraaksi. Tilalla käy vieraita viikottain tutustumassa tuotantoon, sillä avoimuus on isäntäväen mielestä tärkeää. "Ihmiset näkevät, miten hyvin eläimet meillä voivat." Kuva: Riitta Mustonen

Hans ja Marleis Luijerink tuottavat Hollannin Overdinkelissä vasikanlihaa, mutta eivät maitovasikkaa, vaan lihaa, jota he kutsuvat roseeksi eli punertavaksi. Niiden ero on siinä, että maitovasikka saa koko ikänsä vain maitoa ja teurastetaan kahdeksan kuukauden iässä, kun taas roseevasikkaa ruokitaan vain ensimmäiset seitsemän viikkoa maidolla ja sen jälkeen se saa rehuseosta. Teuraaksi se viedään noin kymmenkuisena.

Eläinsuojeluasiat ovat Hollannissa jatkuvasti kuuma puheenaihe. Etenkin valkoisen maitovasikan tuotantoa pidetään epäeettisenä.

Luijerinkeja tilanne ei huoleta. He ovat vakuuttuneita siitä, että kun ihmiset näkevät, miten hyvin heidän eläimensä voivat, he eivät epäröi syödä lihaa. Tilalla käy usein vieraita tutustumassa tuotantoon.

"Eläinten hyvinvoinnin suhteen tiloja on kolmenlaisia", määrittelee Hans Luijerink. Heidän tilansa on yhden tähden tila, koska vasikalla on käytössään 2 neliötä, kun laki vaatii 1,8. Lisäksi halleissa on kumilla päällystetyt betoniritilälattiat, mikä maksoi 1,5 miljoonaa euroa ylimääräistä.

Kahden tähden tilalla vasikoiden on lisäksi päästävä ulos, mikä ei tällä tilalla ole mahdollista. Entä kolme tähteä?

"En ala tähän keskusteluun. Eläinsuojelijat vaativat koko ajan lisää, kaikki maksaa, mutta mitään siitä ei korvata viljelijälle. Lopulta kyse on kuitenkin siitä, että eläimille täytyy antaa hyvä elämä, ja sen me teemme."

Hollantilaisisäntää harmittaa, että eri puolilla EU:ta näyttäisi olevan eri käytännöt esimerkiksi antibioottien käytössä ja rokotusten määrässä. Se selvisi, kun hän vieraili viime vuonna Espanjassa ja omalla tilalla kävi tanskalaisvieraita.

"Kyllä kaikkien pitäisi noudattaa samoja sääntöjä."

Vuonna 2000 Luijerinkeilla oli 20 lypsylehmää ja lisäksi lihakarjaa noin 150 päätä. Tuotanto ei kannattanut. Luijerinkit päättivät investoida vasikanlihaan.

Nyt tilan kuudessa isossa eläinhallissa on jokaisessa vasikoita eri kasvatusvaiheissa, yhteensä 3 200 eläintä. Joka seitsemäs viikko noin 550 niistä lähtee teuraaksi.

"Pankin ja vaimon ansiosta tämä on onnistunut", Hans Luijerink kiittää. Rehunteon hoitaa urakoija, ja Luijerinkit keskittyvät eläinten ostoon, hoitoon ja myyntiin. Tilalla on pariskunnan lisäksi yksi kokoaikainen ja kaksi osa-aikaista työntekijää.

"Vaimoni hoitaa toimistotyöt ja perheen 90-prosenttisesti, mutta on 'lentävä hollantilainen' eli auttaa navetassakin aina tarvittaessa", isäntä kertoo. Itse hän sanoo tekevänsä 80-tuntista työviikkoa.

"Mutta älä minua sääli! Olen pirun onnekas!" viiden lapsen isä nauraa ja sanoo, että kyllä he lomailevatkin. Syyskuussa on tiedossa matka Israeliin ja talvisin perhe käy laskettelemassa.

Vasikanliha tuottaa perheelle noin 200 000 euron bruttotulot, joista menee veroa 30 prosenttia. Se on Hans Luijerinkin mielestä ihan hyvin.

Laajentamista isäntä ei harkitse, sillä pelto maksaa täällä Itä-Hollannissa Twenten alueella 70 000 euroa hehtaarilta. Ja lanta aiheuttaa suuret kustannukset.

Lietelanta joudutaan kuljettamaan Pohjois-Hollantiin lypsykarjatilojen pelloille, mikä maksaa liki 200 000 euroa vuodessa eli 60 euroa vasikkaa kohti. Luijerink aikookin yhdessä naapureiden kanssa investoida lannan kuivatusmenetelmään, jolloin lantaa voitaisiin viedä lähelle rajan yli Saksaan. "Nyt maksamme maltaita veden rahtaamisesta!" hän tuohtuu.

Kun Luijerinkit aloittivat punertavan vasikanlihan tuotannon parikymmentä vuotta sitten, sen markkinaosuus oli kymmenen prosenttia. Nyt se on 50 prosenttia ja nousussa yhä.

Pariskunnan mielestä punertava on paljon parempaa kuin valkoinen liha.

"Roseessa on hyvä rakenne. Maitovasikan liha on kuin kalaa."

Silti valkoisesta vasikanlihasta maksetaan 1,50–2 euroa enemmän kilolta kuin roseesta.

Tulevaisuus näyttää Hans Luijerinkin mielestä hyvältä. "Niin kauan kuin maitoa tuotetaan, lehmät poikivat myös sonnivasikoita, joille ei ole mitään arvoa, ellei niitä kasvateta näin. Tämä on hyvä bisnes."

Kysymykseen, eikö sonnivasikoita voisi kasvattaa 20-kuukautisiksi niin kuin meillä Suomessa tehdään, isäntä vastaa hölmistyneenä. "Miksi? Ei sellaiselle lihalle ole mitään kysyntää."

Ruhenbergin tila

Hans, 47, ja Marlein, 44, Luijerink sekä viisi 9–15-vuotiasta lasta.

Kasvattaa 3 200 vasikkaa vuodessa.

Ostaa eläimet Itä-Saksasta 200 tilalta Berliinin ja Dresdenin alueelta.

Rotu enimmäkseen holsteineja.

Kasvattaa maissia rehuksi 60 hehtaarilla.

Vasikka tulee tilalle noin 20 päivän iässä ja lähtee teuraaksi 285 päivän päästä. Päiväkasvu keskimäärin 1,2 kg/vrk, teuraspaino 250 kg, elopaino 400 kg.

Saa lihakilosta 3,50 euroa. Myy kolmeen teurastamoon riskien hajauttamiseksi.

Kustannukset vasikkaa kohti: 285 euroa rehu, 60 euroa lanta, 20 euroa eläinlääkäri. Kolme rokotusta.

Lannasta 80 prosenttia kuljetetaan muille tiloille noin 150 kilometrin päähän. Kustannus 16–20 euroa kuutiolta.

Vasikanlihan tuotanto Hollannissa

Noin 2 000 vasikanlihaa tuottavaa tilaa.

Hollantilaistilat tuovat ulkomailta kasvatettavaksi yli 800 000 vasikkaa.

Teuraaksi 1,5 miljoonaa vasikkaa vuodessa.

Vientiin menee 95 prosenttia.