”Nurmituottaja, älä säästä itseäsi konkurssiin vaan lannoita oikein”, Hankkijan tutkimuspäällikkö kehottaa

Maitotilan rehustuksen perusta syntyy säilörehupellolla. Kuva: Markku Vuorikari

Nurmen lannoitus on maitotilalle edelleen hyvä sijoitus, nykyisilläkin lannoitehinnoilla, Hankkijan tutkimuspäällikkö Juha Salopelto vakuuttaa.

Hän on huolissaan monen viljelijän aikeista vähentää lannoitusta ensi vuonna. Eikä vain lannoitekaupan edustajana vaan myös tilojen talouden kannalta. "Älkää hyvät ihmiset säästäkö itseänne pihalle tässä hommassa", hän vetoaa.

Salopelto on vetänyt Kasvuohjelma-tutkimusta vuosikymmenet, pitkään viljaan keskittyen. Viime vuosina hän on kiinnostunut yhä enemmän nurmesta. "Siihen panostamisesta on saatu suurimmat hyödyt, mitä olen Hankkijassa koskaan laskenut."

Salopelto kehottaa tuottajia laskemaan lannoitekustannukset tuotettua kuiva-ainekiloa eikä hehtaaria kohti – viimeksi mainittu kirpaisee nykyhinnoilla kovaa, mutta ensin mainittu on se, jolla on merkitystä.

Hän nostaa esille Hankkijan viime kesän tuloksia Mäntsälästä. Siellä verrattiin paikkakunnan yleistä sekä Kasvuohjelman viljelytapaa keskenään ja arvioitiin, miten sato täyttäisi 60 korkeatuottoisen lehmän tarpeet.

Paikkakunnan yleisessä viljelytavassa nurmelle annettiin vain Suomensalpietaria sekä toiselle sadolle lietettä. Kasvuohjelma-versiossa käytettiin moniravinteisia Y-lannoitteita, hivenlannoksia ja lietettä.

Typen, fosforin ja kaliumin määrät olivat ykkösvaihtoehdossa 171, 15 ja 93 kiloa hehtaarille ja kakkosvaihtoehdossa 240, 30 ja 130 kiloa hehtaarille.

Kesä oli monin tavoin hankala. Paikkakunnan yleisellä viljelytavalla nurmesta korjattiin 4 862 kuiva-ainekiloa hehtaarilta, Kasvuohjelma- menetelmällä 7 308 kiloa.

Ensin mainitulla menetelmällä lannoitekustannus oli 349 euroa hehtaaria kohti ja toisella 551 euroa.

Valion tuotantokustannuslaskuriin syötettiin tuotantopanos-, työ-, pinta-ala- ja pääomakustannukset. Paikkakunnan yleisellä viljelytavalla kuiva-ainekilon kustannukseksi tuli näin laskien 24 senttiä ja Kasvuohjelmalla 19 senttiä.

60 lehmän säilörehutarpeen kattamisen kokonaiskustannus oli totutulla menetelmällä 106 000 euroa ja Kasvuohjelmalla 82 000 euroa. Ero oli siis 24 000 euroa. Lisäksi niukemmin lannoitetun rehun valkuais- ja hivenainepuutoksia pitää paikata lisärehuilla, joihin laskettiin kuluvan 11 000 euroa.

Totutulla viljelytavalla karjan tarvitseman säilörehun tuotantoon tarvittiin 90 hehtaaria, tehokkaammalla menetelmällä 60 hehtaaria. 30 hehtaaria jäi siis käytettäväksi esimerkiksi myyntiviljan tuotantoon.

Salopelto teki vastaavan laskelman myös tämänhetkisin hinnoin.

Suomensalpietari ja liete -vaihtoehdolla lannoitekustannus on nyt 519 euroa ja Kasvuohjelmalla 858 euroa hehtaarille. Ykkösvaihtoehdolla tarvittavan säilörehun kokonaiskustannus on 121 000 euroa ja kakkosvaihtoehdolla 100 000 euroa.

Erotus pienenee tämänhetkisin hinnoin 24 000 eurosta 21 000 euroon. Tässäkin vaihtoehdossa erotusta kasvattaa ykkösvaihtoehdon 11 000 euron lisärehukustannus, ja 30 hehtaaria peltoa jää muuhun käyttöön.

Kahden viime kesän tuloksista on noussut esiin se, että maa-analyysin leima ei välttämättä takaa rehun laatua. Vaikka analyysin hivenaineleima saattaa olla vihreä, rehussa pitoisuus ei ehkä vastaakaan lehmien tarvetta.

"Kannattaa tutkia viime vuosien rehuanalyyseistä, mistä hivenistä on puutetta, ja korjata ne lannoituksella", Salopelto kehottaa. Nopeimmillaan korjausliikkeen voi tehdä jo samana kesänä, ensimmäisen sadon analyysien perusteella.

Mitä pohjoisemmas mennään, sitä tärkeämpää hivenistä huolehtiminen on, Salopelto toteaa.

Seleeniä pitää hänen mukaansa lisätä aina ja lietteen ravinteita on syytä täydentää.