Tuomioistuin muutti tulkintaa
Pysyvien laitumien säilyttämisestä päätettiin ensimmäisen kerran EU:n maatalousuudistuksessa 2003. Vuodesta 2005 asti vaatimus on ollut osa täydentäviä ehtoja.
Vuoden 2013 cap-uudistuksessa siitä tuli viherryttämistuen kriteeri.
EU-asetuksen mukaan pysyvällä laitumella tarkoitetaan ”maata, jota käytetään heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien kasvattamiseen joko luonnollisesti tai viljelemällä, ja joka ei ole vähintään viiteen vuoteen kuulunut tilan viljelykiertojärjestelmään”.
Suomessa pykälää on tulkittu niin, että nurmien uudistaminen on pykälän tarkoittamaa viljelykiertoa.
Vuonna 2009 Saksan Schleswig-Holsteinin osavaltion viranomaiset luokittelivat viljelijä Martin Grundin lohkoja pysyväksi laitumeksi, vaikka niitä oli uudistettu ja nurmikasvilajiketta oli vaihdettu viiden vuoden aikana.
Grund vastusti tulkintaa ja haastoi viranomaiset oikeuteen.
Grund hävisi juttunsa kaikissa Saksan oikeusasteissa ja lopuksi liittovaltion ylin hallintotuomioistuin pyysi asiasta EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisua.
EU-tuomioistuin totesi lokakuussa antamassaan päätöksessä, että pysyvän laitumen määritelmä kattaa maatalousmaan, jota käytetään nyt ja on käytetty vähintään viisi vuotta heinäkasvien tai muiden nurmirehukasvien kasvattamiseen, vaikka kyseinen maa-alue on tänä aikana kynnetty ja sille on tänä aikana kylvetty muuta nurmirehukasvilajiketta.
NIKLAS HOLMBERG
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
