
Manniset muuttivat vastavirtaan
Epäilijöitä riitti, kun etelästä tullut perhe osti maitotilan Lapista.
Parsinavetta on vanha, mutta toimiva. Ensimmäisenä siihen uusittiin valaistus ja ilmanvaihto, Sakari Manninen kertoo.
Marina Manninen (vas.) on tyytyväinen siitä, että hänellä on aikaa pikku Helgalle. Kuvassa mukana myös vanhempi kaksosista, Iida.Kun Mannisen perhe muutti etelästä Rovaniemen Haukitaipaleen kylälle maitotilaa pitämään, jotkut olivat lyöneet vetoa: "alta vuoden ne lähtee takaisin."
Epäilijät olivat väärässä.
Sakari ja Marina Manninen ovat juurtuneet keskelle ei-mitään eivätkä tunne asuvansa tippaakaan syrjässä.
Sakari on kotoisin lypsykarjatilalta Joutsasta, mutta tehnyt elämänsä varrella enimmäkseen kaikkea muuta kuin maataloutta. Vantaalaistyttö Marina oli hädin tuskin nähnyt lehmää ennen muuttoa.
Alku oli kuin hyppy tuntemattomaan veteen. Edellinen isäntä oli Mannisten seurana ensimmäisellä aamulypsyllä, mutta iltalypsy hoidettiin jo omin voimin. Oli pakko oppia nopeasti.
Nyt molemmat ovat tyytyväisiä valintaansa.
Lypsäviä on nyt 30 ja karjan kokonaispääluku 53. Keskituotos on noussut 8 tonnista 9,5 tonniin.
Mistään suurista remonteista ei maidon nykyhinnalla edes haaveilla. "Pitää seisoa keskellä haalareita ettei hölmöile", Sakari kuvaa varovaista suhtautumistaan.
Monenlaista pientä, eläinten ja ihmisten hyvinvointia parantavaa on kuitenkin tehty.
Perhe otettiin kylällä hyvin vastaan. Ensimmäisten kahden viikon aikana pihaan tuli joku päivä joku kysymään: "Miksi te tänne tulitte?" Kysymyksen sävy oli aina positiivinen.
Reilun vuoden päästä naapuri kysyi, ostettaisiinko paalain puoliksi. Siitä alkoi tiivis yhteistyö.
Lastenhoitoapua kylältä löytyy lähes aina, jos sitä 2-vuotiaalle Helgalle tarvitaan. Paikallisten kiireettömyys luo välittämistä ja lämpöä, Marina sanoo.
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat





