Kylvötöihin päästiin Riihimäellä tänä keväänä poikkeuksellisen aikaisin. Antti Kuparinen oli kylvänyt viime perjantaihin mennessä jo 60 hehtaaria peltoa. Kuva: Sari Gustafsson
Antti Kuparinen ei jäänyt odottamaan perintöä – nuori mies osti kotitilansa ulkopuolelta itselleen pellot, koneet ja rakennukset: "Kaikki on pitkälti kiinni omasta ahkeruudesta"
Tilakauppa on iso yllätys kavereille ja kyläläisille, koska neuvotteluista ei hiiskuttu lähipiirin ulkopuolelle.
Antti Kuparinen viihtyi jo taaperoikäisenä paremmin traktorinpukilla kuin koulunpenkillä. Äiti joutui patistamaan ainoaa poikaansa läksyjentekoon. Kuva: Sari Gustafsson
Isä ja poika Kuparinen luottavat vahvasti suomalaisen maatalouden tulevaisuuteen, koska jatkossakin ihmisten pitää syödä. Kuva: Sari Gustafsson
Seppo Pitkänen (vas.) myi Antti Kupariselle maatilansa. Isä Jouni Kuparinen on tyytyväinen poikansa rohkeaan ratkaisuun. Kuva: Sari GustafssonÄiti joutui patistamaan aika paljon ainoaa poikaansa läksyjentekoon. Antti Kuparinen viihtyi koulunpenkkiä paremmin traktorinpukilla isänsä kanssa.
”Tässä ammatissa täytyy olla vähän jääräpää. Kolmevuotiaana en pysynyt traktorin apukuskin paikalla, joten isä teki minulle oman penkin ja turvavyön. Peltohommissa oli aina mukana vanhempia miehiä ja tykkäsin siitä äijäkulttuurista.”
21-vuotias riihimäkeläinen Antti Kuparinen tekee ensimmäisiä kevätkylvöjä omilla pelloillaan. Tila siirtyi hänen nimiinsä tammikuussa.
”Nyt on menossa kolmas kylvöpäivä ja 60 hehtaaria on takana. Ei tämä varmasti ole helpoin tie, mutta kaikki on pitkälti kiinni omasta ahkeruudesta. Herään joka aamu hymyillen.”
Maatalous painii kannattavuuskriisissä, mutta nuorella miehellä riittää rohkeutta ja maauskoa. Kun kotitilan sukupolvenvaihdos Hausjärven Ryttylässä häämötti vasta vuosien päässä, Antti Kuparinen päätti hankkia itselleen tilan naapurikylästä.
Kauppoja hierottiin puolitoista vuotta ja lopulta Kuparinen osti Riihimäeltä Seppo Pitkäseltä koneet, pellot ja rakennukset. Osan pelloista hän otti aluksi vain vuokralle. Maatilan päärakennus jää vielä Pitkäsen haltuun.
Nuorella miehellä on pankkilainaa, joka on säädösten mukaan maksettava takaisin 15 vuodessa. Uuden tilan konekanta ja rakennukset toimivat lainojen vakuutena.
Isä Jouni Kuparinen jatkaa isäntänä Ryttylässä vielä seitsemän vuotta, sukupolvenvaihdoksen jälkeen Antilla on hallussaan kaksi seitsemän kilometrin päässä toisistaan sijaitsevaa tilaa.
”Minun kannattaa lähteä nyt tilanpitoon, kun olen nuori ja intoa täynnä. Teemme kaikki työt kimpassa isän kanssa”, Antti kertoo.
”Kumpikin pomottaa toista vuorollaan. Nuorella polvella leikkaa paremmin tietokoneiden ja esimerkiksi kylvökoneen uuden tekniikan kanssa. Hieno homma, että poika uskalsi laajentaa tilaa ja ottaa pykälän eteenpäin”, Jouni kehuu.
Seppo Pitkänen on myös tyytyväinen tehtyyn kauppaan. Maanviljely sukutilalla jatkuu ja hän pääsee nauttimaan metsätöistä ja mökkeilystä Luopioisissa.
”Olen tehnyt kevätkylvöjä vuodesta 1967 asti, nyt on mukava katsoa sivusta nuorempien touhuja. Antti ja Jouni tulivat rohkeasti esittämään asiaansa ja pääsimme kaupasta sopuun. Päärakennus ja lämpökeskus jäävät vielä meille, mutta en tarvitse muita koneita kuin ruohonleikkurin ja parranajokoneen.”
Kuparisen tilan tuotantosuuntana on kasvinviljely. Riihimäellä kasvatetaan mallasohraa, kauraa, siemenheinää, rapsia ja ruista. Isällä ja pojalla on viljelyksessä yhteensä noin 300 hehtaaria peltoa.
Viljelyn lisäksi Kuparisten koneet on sidottu tieurakoihin Riihimäellä, Hausjärvellä ja Janakkalassa. He auraavat talvisin yksityisteitä, niittävät tienpenkkoja, hiekoittavat ja lanaavat teitä. Peltoalaa on tarkoitus kasvattaa tulevaisuudessa sadalla hehtaarilla.
Hyvinkäällä maatalousoppilaitoksen käynyt Antti Kuparinen luottaa, että alalla pärjää jatkossa erikoistumalla, tekemällä yhteistyötä ja karsimalla turhia kuluja. Vanhoihin tapoihin ei saa juurtua liikaa.
”Vuoroviljelemme Männistön veljesten kanssa lohkoja, jolloin maan rakenne säilyy parempana.”
Tilakauppa oli iso yllätys kavereille ja kyläläisille, koska neuvotteluista ei hiiskuttu lähipiirin ulkopuolelle. Antti Kuparisen mukaan valtaosa ihmisistä on suhtautunut kauppaan kielteisesti.
”Jotkut ajattelevat, että isä on ostanut tilan tai olemme saaneet lottovoiton. Keksisin kyllä lottovoitolla paljon muuta ostettavaa. Ilkeät puheet saavat vain yrittämään entistä kovemmin. Aion näyttää kaikille.”
Kuparinen toivoo, että hän voisi olla esimerkkinä muillekin nuorille viljelijöille. Suomessa on paljon yli sadan hehtaarin tiloja, joissa on kookkaat rakennukset ja hyvä koneistus. Ne kuolevat ja pirstaloituvat ilman rohkeita ratkaisuja.
Eurovaalit ovat edessä toukokuun lopussa. Antti Kuparinen haluaa EU:hun päättäjiä, jotka uskaltavat avata suunsa ja puolustaa suomalaista maataloutta Brysselissä. Hän toivoo, että viljelijöiden ylenpalttisen kiittämisen sijasta tuottajahinnat nousisivat.
”Nyt on päällä aikamoinen ilmastovouhotus. Kunhan saamme viljellä puhdasta ruokaa suomalaisille, kaikki on hyvin. Kyllä ihmiset olivat ennenkin terveitä ja söivät lihaa.”
Kevät on kiireistä aikaa viljatilalla. Kuparinen pitää kuitenkin huolen, että ei istu koko päivää traktorin kopissa. Hän käy kuntosalilla ja tekee kävelylenkkejä.
”Kavereiden tapaaminen ja oluella käyminen tekevät joskus ihan hyvää.”
Onko nuorella maajussilla vielä morsianta?
”Haku on päällä. Minulle voi ilmoittautua, mikäli joku kiva löytyy.”
Lue myös:
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
