Pölyttäjien katoaminen pienentää satoja

Kuva: Markku Vuorikari

Kun maaseutuluonnon monimuotoisuus lähtee laskuun, ekosysteemipalvelut romahtavat. Pölyttäjät saattavat kadota pelloilta, mikä alkaa alentaa satotasoja. Ruuan tuotannon kustannukset nousevat.

Erikoistutkija Mikko Kuussaari Suomen Ympäristökeskuksesta kertoo varoittavia esimerkkejä Yhdysvalloista. Siellä joudutaan jo tuomaan pölyttäjiä pelloille.

Paikalle kuljetetut mehiläiset eivät kuitenkaan menesty eivätkä pysty elämään siellä, vaan niitä on tuotava paikalle aina uudelleen ja uudelleen. ”Vaarana on, että mehiläistaudit leviävät ja tuholaismyrkkyjä tarvitaan lannoitteiden tavoin yhä enemmän”, Kuussaari sanoo.

Hänestä huomattavasti järkevämpää on pitää huolta monimuotoisuudesta. Toimivassa ekosysteemissä viljelyn tulevaisuus on taattu.

Kuussaari huomauttaa, että pölytysongelmat ovat arkea jo joillakin suurilla eurooppalaisilla viljelmillä.

Maatalousluonto on lajistoltaan köyhtynyt myös Suomessa. Köyhtyminen näkyy elinympäristöissä ja eliölajien määrän vähenemisenä.

Kuussaari muistuttaa, että tuholais- ja pölytysongelmien lisäksi myös maan rakenne usein heikentyy.

Maa tiivistyy ja köyhtyy, kun hoitotoimien takia pelloilla joudutaan ajamaan usein ja isoilla koneilla.

”Seuraukset voivat olla kohtalokkaat, jos väkisin pidetään kiinni viljan tuotannosta väkilannoitteiden voimalla”, tutkija toteaa.

Kasveja, lintuja ja hyönteisiä on hävinnyt maatalousympäristöstä.

”Uhanalaisista niittykasvilajeista iso osa voidaan säilyttää, kun kehityksen suunta käännetään.”

Kuussaari iloitsee työkaluista, joita uusi ohjelmakausi tuo tullessaan.

Vaikka peltolohkojen kokoa kasvatetaankin, voidaan luonnolle antaa kompensaatiota jättämällä leveitä viljelemättömiä kaistaleita niiden reunoille ja keskellekin.

”Näille kaistoille saa ympäristötukea. Kaistoille on mahdollista kylvää esimerkiksi niitty- ja riistakasveja”, Kuussaari muistuttaa.

Uuden ohjelmakauden vahvuutena hän pitää sitä, että siinä on enemmän liikkumatilaa ja se on siksi mielekäs myös viljelijän kannalta.

Pellon reunalla kyntämättömällä alueella monimuotoisuus pääsee kehittymään. Tuottavat pellot ja niiden ympärillä viljelyä palvelevat, elämää kuhisevat kaistat ja pientareet ovat hyvä kokonaisuus.

Kaikkea ei voida pelastaa tai palauttaa, mutta paljon on tehtävissä.

”Monimuotoisuudesta on pidettävä huolta, että ekosysteemipalvelut toimivat, ruokaa ja riistaa tuottava maisema pysyy kauniina ja pellot sekä metsät tuottavina.”

HIA SJÖBLOM