”Jos jossain kannattaa eläintuotteita tuottaa, niin Suomessa”

Jenni Kiilholma aloitti työnsä MTK:ssa lokakuussa. Hän seuraa asiantuntijaeläinlääkärin tehtävässä eläkkeelle jäänyttä Leena Suojalaa. Kuva: Jarkko Sirkiä

Meidän pitäisi pitää maailmalla suurempaa ääntä itsestämme.

Näin toteaa MTK:n uusi asiantuntijaeläinlääkäri Jenni Kiilholma.

Jos jossain kannattaa tuottaa eläintuotteita, niin meillä, hän sanoo. Suomalaiset voisivat ottaa kynttilän vakan alta ja ryhtyä toitottamaan omaa parhauttaan.

Suomessa on tilaa, puhdas maaperä ja ilma sekä runsaasti makeaa vettä, Kiilholma luettelee valttejamme.

Erityinen vahvuus ovat koulutetut ja osaavat tuottajat, hän korostaa. ”He ovat vastuullisia ja pitävät hyvän huolen eläimistä.”

Yhteiskunnan avoimuus on sekin tärkeä arvo, samoin viranomaisvalvonta, vaikka tuottajat sitä usein kritisoivatkin. ”Meillä voi luottaa siihen, että tuotannossa on kaikki kunnossa ja elintarvikkeet turvallisia.”

Suomessa tilojen bioturvallisuus on mietitty tarkkaan – tautien ei ole helppo päästä livahtamaan tuotantotiloihin. Ja jos niin käy, viranomaisilla on valmius vastata asiaan. ”Päästään nopeasti asian yli, vaikka kyseessä olisi afrikkalainen sikarutto.”

Turvallisuus ja eettisyys ovat ylätason käsitteitä, joita tavallisen kuluttajan ei ehkä ole helppo hahmottaa. Mitkä olisivat konkreettisempia kriteerejä?

Esimerkiksi terveet eläimet, Kiilholma toteaa. Suomi on yksi vähiten antibiootteja tuotantoeläimille käyttävistä maista.

Asialla on merkitystä paitsi eläinten, myös ihmisten kannalta. ”Jos eläimiä pumpataan antibiooteilla, bakteereista tulee vastustuskykyisiä. Ne samat bakteerit aiheuttavat tauteja myös ihmisille, ja pahimmillaan antibiootit eivät enää tehoakaan ihmisten tartuntoihin.”

Kiilholma muistuttaa, ettei pelkästään antibioottien vähäinen määrä ratkaise, vaan myös laatu. Suomessa tietyt, kriittisen tärkeät antibiootit on varattu vain ihmisten käyttöön. Monessa muussa maassa niitä annetaan eläimillekin.

Toinen, sekä eläinten että ihmisten kannalta tärkeä turvallisuustekijä on Suomen nollatoleranssi salmonellan suhteen.

Kiilholma korostaa, ettei tiukkojen eläintauti- ja eläinten hyvinvointivaatimusten noudattaminen maatiloilla ole ilmaista.

"Kaupassa kannattaa muistaa, mistä kotimaisen ruuan hinta muodostuu.”

MTK:ssa Kiilholman tehtäviin kuuluu kaikki eläinten terveyteen ja hyvinvointiin liittyvä.

Tällä hetkellä pinnalla on se, mitä uusi kansallinen eläinten hyvinvointilaki käytännössä tiloilla tarkoittaa.

Entiseen eläinsuojelulakiin liittyvät asetukset ovat voimassa, kunnes ne muutetaan vastaamaan uutta lakia. Maa- ja metsätalousministeriössä tehdään tätä työtä parhaillaan, ja MTK:hon tulee paljon esityksiä lausunnolle.

EU-tasolla Kiilholmaa työllistää muun muassa eläinkuljetusasetus.

”Isot EU-maat ajavat pitkälti omia etujaan ja pohjoinen jää usein pimentoon. Lakiesityksessä on muun muassa sellaisia pakkasrajoja ja etäisyysrajoituksia, joissa ei ole huomioitu meidän olojamme ollenkaan.”

”Siksi Brysselissä on oltava pitämässä ääntä ja meidän puolia. Se on todella tärkeää.”

Kiilholma, 48, on varsinainen maailmankansalainen. Suomalainen maaseutu on kuitenkin aina säilynyt hänen sydämessään.

Kiilholma syntyi Noormarkussa ja varttui Kaarinassa. Lapsena hänellä oli vahvat siteet isänsä kotitilalle Pomarkun Tuunajärvellä. ”Mummolassa lehmiä lypsämässä oli minun turvallinen pakopaikkani.”

Lehmät ovat Tuunajärveltä lähteneet ajat sitten ja kylä hiljenee. Sen ajatteleminen nostaa kyyneleet Kiilholman silmiin. ”Se on murheellista. Ja jo ihan huoltovarmuudenkin kannalta, ei tämä vetele.”

Kun paikka MTK:ssa tuli auki, Kiilholma mietti, että MTK on vahva ja vaikutusvaltainen organisaatio. ”Ehkä minusta olisi tällä jotain hyötyä siinä, että kehitystä voitaisiin kääntää toiseen suuntaan ja saataisiin suomalaiselle tuotannolle ja tuottajan työlle ansaittu arvostus.”

Jenni Kiilholma toivoo voivansa osaltaan vaikuttaa siihen, että suomalainen tuottaja saisi hänelle kuuluvan arvostuksen. Kuva: Jarkko Sirkiä

Kiilholma on ehtinyt tehdä monenlaista.

Aikanaan hänellä oli suuri haave tulla lastenkirjakuvittajaksi. Siihen liittyen hän opiskeli Paimiossa kuvataidekoulussa.

Seuraavana olivat vuorossa ranskan kielen opinnot Pariisissa, sitten kansantaloustieteen opinnot Ruotsiin Lundissa.

Taloustieteet eivät tuntuneet omalta alalta. Lapsuuden maatilamuistot pyörivät mielessä, ja niinpä Kiilholma haki ja pääsi Kööpenhaminaan opiskelemaan eläinlääketiedettä. Siellä hän tapasi tulevan miehensä.

Opintojen aikana hän teki vuoden mittaisen konsulttikeikan FAOn päämajassa Roomassa. Yksi kesä kului tutkimustyössä Nicaraguassa, ja lopputyön hän teki Hanoissa Vietnamissa.

Valmistuttuaan Kiilholma teki jonkin aikaa kunnaneläinlääkärin töitä. Kohta häneltä kuitenkin hajosi olkapää, ja piti vaihtaa fyysisesti kevyempiin töihin. Hän teki Helsingissä pieneläinpraktiikka sekä sijaisuuksia silloisessa Evirassa eläintautivalvonnan osastolla.

Mies lähti Amerikkaan töihin, aluksi vain puoleksi vuodeksi. Kun työkeikka alkoi venyä, Kiilholma muutti perässä Kaliforniaan.

Siellä hänen tutkintoaan ei hyväksytty eikä varsinaista työlupaakaan ollut, joten piti keksiä muuta. Kiilholma opiskeli joogaohjaajaksi. Hän myös hyödynsi elinikäistä tanssiharrastustaan ja sai kiinnityksiä muutamaan tanssiteatteriin.

Suomeen palattuaan hän sai töitä Ruokaviraston vientijaoksesta ja siirtyi pian sen päälliköksi. Työ oli kiinnostavaa. ”Siellä on 12 hengen supertiimi, joka neuvottelee vientilupia EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Tiimini sai auki muun muassa sianlihan ja siipikarjanlihan viennin Kiinaan.”

Kohta tuli taas vastaan niin houkutteleva hanke, että oli pakko lähteä reissuun. Kiilholma sai paikan maatalousattaseana Etelä-Afrikassa, mistä hänen miehensä on kotoisin. Siellä hän edisti pitkään jumissa olleita Suomen elintarvikevientilupia.

Palattuaan Kiilholma jatkoi työtään Ruokavirastossa, kunnes taas tuli eteen jotain ylittämättömän kiinnostavaa. Sillä tiellä hän on nyt, puolustamassa suomalaista maaseutua MTK:ssa.