Syke etsii kahta valtaojaa vesistömittauksiin – ”Tässä haetaan uudenlaista yhteistyökuviota viljelijöiden ja tutkijoiden välillä"

Yksittäisten lohkojen ja toisaalta isojen vesistöjen päästöistä on tietoa, mutta peruskuivatuksessa keskeisiä valtaojia ei ole juuri tutkittu. Kuva: Markku Vuorikari

Agronomi Markku Puustinen Suomen ympäristökeskus Sykestä on silmin nähden innoissaan.

Pitkään vaalittu ajatus maatalouden kuormituksen mittaamisesta yksittäisen lohkon tai vesistön sijasta valtaojien varresta on toteutumassa.

Suomen kulttuurirahasto myönsi viime vuoden lopulla 2,8 miljoonaa euroa maatalouden ympäristökuormituksen tutkimiseen, mistä ensimmäinen miljoona on varattu tälle vuodelle. Jos hanke etenee suunnitellusti, myös jatkorahoitus on kunnossa.

Puustinen on mukana hankkeen kolmososiossa, jossa päästöjä yritetään vähentää valtaojan kokoisella mittausalueella. Sellaista ei ole tehty ennen Suomessa.

Nyt etsitään kahta valtaojan varren viljelyaluetta tutkimuskohteiksi. Erityisvaatimuksia ei ole, kunhan valtaojan varren viljelijät ovat alusta saakka hengessä mukana.

”Jos hyvin käy, alueista tehdään esittelykohteita.”

Ympäristökeskus vastaa hankkeesta, jossa ovat mukana myös Luonnonvarakeskus Luke ja Helsingin yliopisto sekä Pyhäjärvi-Instituutti yhdessä ely-keskusten kanssa.

Luke vastaa viljelysuosituksista ja yliopisto muun muassa maaperään ja tiivistymiseen liittyvästä tutkimuksesta.

Suomi on asettanut kunnianhimoiset tavoitteet vesien tilan parantamiselle ja ravinteiden kierrätykselle. Fosfori on Itämeren ja sisävesien rehevöitymisen ongelmaravinne, jonka tärkein lähde on maatalous.

Puustisen mukaan realismia tarvitaan, vaikka rima on korkealla. Maatalouden ravinnekuormituksen vähentämisessä ei ole päästy tavoitteisiin Suomessa eikä muualla. Kuormitusta on saatu hieman vähenemään, mutta hajakuormituksesta kärsivien vesien tila ei ole juuri parantunut.

Tämä voi johtua osin siitä, että taustalla vaikuttavia mekanismeja ei tunneta tarpeeksi.

Ilmaston lämpenemisen ja sateiden lisääntymisen arvellaan lisäävän maa-aineksen ja samalla kiintoainesfosforin huuhtoutumista, mutta liukoinen fosfori voi käyttäytyä toisin. Sen huuhtoutumat eivät välttämättä kasva ilmaston lämmetessä.

Se havaittiin Aurajoen koekentällä.

Nykyinen ympäristötukijärjestelmä tähtää eroosion ja sitä kautta huuhtoutumien vähentämiseen. Seuraavalla ohjelmakaudella saatetaan painottaa muita asioita kuten fosforin hallintaa.

”Mutta tiedetäänkö, mitä pitäisi tehdä fosforipäästöjen leikkaamiseksi muutamassa vuodessa? Vai ovatko vanhat tutut keinot sittenkin tehokkaimpia”, Puustinen kysyy.

Ensimmäinen työ on löytää kaksi valtaojaan rajoittuvaa peltovaltaista kuivatusaluetta, missä tutkijat ryhtyvät yhdessä viljelijöiden kanssa etsimään keinoja päästöjen vähentämiseen.

Yksittäistä tilaa tai lohkoa ei nyt katsota, vaan toimenpiteiden tehoja ja päästöjen vähennyksiä seurataan valtaojan purkupisteessä.

Yksittäisten lohkojen ja toisaalta isojen vesistöjen päästöistä on tietoa, mutta peruskuivatuksessa keskeisiä valtaojia ei ole juuri tutkittu.

Puustisen mukaan aluksi arveltiin, että tämä olisi urauurtavaa tutkimusta, mutta Yhdysvalloista löydettiin parikin samanlaista tutkimushanketta.

Ely-keskuksilta on saatu jo kuusi ehdotusta tutkimusalueiksi, mutta Puustinen toivoo ehdotuksia viljelijöiltä. Valtaojan pitäisi olla perkaustarpeessa ja ojan varren viljelijöiden kiinnostuneita tutkimushankkeesta, muuta ei edellytetä.

”Tässä haetaan uudenlaista yhteistyökuviota viljelijöiden ja tutkijoiden välillä ja pyritään viemään viljelijälähtöisesti tuotanto tulevaisuuteen.”

Kohdealueille on tarkoitus perustaa kuormituksen seurantajärjestelmä ja katsoa kokonaisen viljelyjärjestelmän yli­kuormituksen muodostumista ja ottaa se hallintaan.

Viljelyjärjestelmällä tarkoitetaan koko systeemiä kuivatuksesta ja maan rakenteesta aina viljelymenetelmiin.

Hanke kestää kolme vuotta, mutta tutkimusalueista halutaan pitkäaikaisia, pysyviä esimerkkikohteita, joita seurataan ja tullaan katsomaan vuosien tai vuosikymmenten päästä, Puustinen sanoo.

Valtaojan purkupaikkaan asennetaan automaattiset mittauslaitteet, joilla ravinteiden huuhtoutumista voidaan seurata jatkuvasti ja ympäri vuoden.

Valtaojan kokoinen kuivatusalue on riittävän iso alue, jotta erilaisten toimenpiteiden yhteisvaikutuksia voidaan mitata, ja samalla niin pieni, etteivät muut asiat pääse vaikuttamaan samalla tavalla kuin esimerkiksi vesistöjä seurattaessa voi käydä.

Puustinen arvelee, että automaattisten mittareiden hinnat laskevat ja vuosikymmenen päästä ne ovat niin halpoja, että viljelijät asentavat niitä itse valtaojiin.

Hän haluaa testata myös uutta ideaa kaksitasoisesta uomasta, jossa on muutaman metrin levyiset tulvapenkereet. Pääosan vuodesta vesi sopii pieneen keskiuomaan. Tulvan aikana vesi nousee tasanteelle, mutta ei pellolle. Porras pidättää kiintoainesta ja sitä voidaan hoitaa niittämällä.

Muutama kaksiportainen valtaoja on jo käytössä. Ne ovat toimineet hyvin, Puustinen kertoo.