Rantalaiduntaja ei vettä pelkää

Tohkalan kylässä Kangasalla Hannu Karppilan charolais-lehmät kiertävät vielä laitumen kosteimman osan. Ne kuitenkin kulkevat sen poikki juomaan vettä järvestä Kuva: Laura Vesa

Pirkanmaalla järvet ovat melko matalia, ja niiden rehevöityminen ja levät ovat jo ongelma. Yksi keino vastata rehevöitymisongelmaan on rantalaiduntaminen.

Karppilan tilan charolais-lihakarja hoitaa töitään rennolla otteella kauniissa suomalaisessa perinnemaisemassa.

Rantalaiduntaminen jakaa jonkin verran mielipiteitä, koska sen ajatellaan lisäävän vesistön rehevöitymistä.

”Moni haluaa ajaa kauniin suomalaisen maalaismaiseman läpi, mutta oman mökin viereen eläimiä ei haluttaisi", maisemasuunnittelija Jutta Ahro Pro Agria Etelä-Suomen maa- ja kotitalousnaisten maisemapalveluista kertoo.

Usein ihmisiä mietityttävät lehmistä järveen kulkeutuvat ravinteet, joiden määrän ajatellaan eläinten takia lisääntyvän.

Tilan isäntä Hannu Karppila tuo esiin, että eläimet vähentävät fosforin määrää syömällä järven tiheää rantakasvillisuutta.

”Lehmien käsittelemä fosfori on myös helpompi purkaa, ja ne käyttävät siitä osan kasvuunsa."

Järveä kohti kuljettaessa maa muuttuu kosteammaksi. Nyt kun ruokaa on laitumen muissa osissa reilusti tarjolla, lehmät vielä kiertävät kosteikon.

Ne kuitenkin käyvät juomassa järven rannasta, ja kun laidunpaine on oikea, lehmät siirtyvät kosteammalle alueelle ruokailemaan.

Jo nyt järvikasvillisuuden korkeuseron voi nähdä laitumen ja sen ulkopuolisen alueen välillä.

"Oikein toteutettu rantalaiduntaminen vähentää rehevöitymistä ja parantaa luonnon monimuotoisuutta. Se myös säilyttää perinnemaisemia," Ahro tiivistää.