Oy-viljelijät eivät halua edes kuvitella paluuta entiseen: "Jokaisella vapaata 7-8 päivää kuukaudessa ja lomat päälle"
Osakeyhtiön suomista veroeduista ei ole toistaiseksi päästy nauttimaan maidon alhaisen hinnan takia.
MaitoSuoni Osakeyhtiössä Marko Suoninen ja Ari Hänninen hoitavat rehustuksen ja viljelyn suunnittelun sekä appeen teon. Kuva: Niko Nyrhinen”En kyllä osaa enää ajatellakaan, että tekisimme tätä työtä vanhaan malliin eli hoitaisimme 60 lypsävää emännän kanssa kahden”, kiteeläisen MaitoSuoni Oy:n osakas ja hallituksen puheenjohtaja Ari Hänninen sanoo.
”Työmäärä alkoi olla aivan liian suuri.”
Maaseudun Tulevaisuus kertoi lokakuussa 2012 kahdesta nuoresta pariskunnasta, jotka olivat päättäneet yhdistää voimansa, karjansa ja peltonsa ja jatkaa tuotantoa osakeyhtiömuodossa.
Kysyimme, mitä yritykselle ja osakkaille kuluu nyt.
Hyvää kuuluu.
Toki maidon alhainen hinta kurittaa osakeyhtiötä siinä missä mitä muuta tilaa tahansa. Kun käteen ei paljon jää, ei yhtiön suomista veroeduistakaan ole toistaiseksi päästy nauttimaan, Hänninen kertoo.
Työ on kuitenkin entistä mukavampaa ja motivoivampaa.
”Tärkein tavoite oli saada työmäärä hallintaan. Nyt jokaisella on 7–8 päivää vapaata kuukaudessa ja lomat päälle. Ihan kuin toimistotyössä.”
MaitoSuoni Oy yhdisti kaksi seitsemän kilometrin päässä toisistaan sijaitsevaa tilaa.
Jos molemmat tilat olisivat laajentaneet tuotantoaan itsenäisesti, olisi kilpailtu samoista pelloista.
Ajatus yhteisestä navetasta syntyi nuorten tuottajien sählyillassa. Kolmen vuoden valmistelun jälkeen rahoitus ja muut järjestelyt loksahtivat kohdalleen.
Jaana ja Ari Hännisen tilalla oli 60 lehmää, Jonna ja Marko Suonisella 25 lypsävää.
Nuorkarja ja umpilehmät asustavat nyt entisessä Hännisten navetassa.
Uuteen yhteiseen pihattoon mahtuu 168 lypsävää. Lypsy hoidetaan takalypsyasemalla. Yhtiö omistetaan tasaosuuksin.
Lähtötilanteen erilaiset karja- ja peltomäärät eivät olleet ongelma.
”Sovimme keskenämme, miten omaisuutta sijoitetaan yhtiöön ja miten tulosta jossain vaiheessa jaetaan ulos.”
Yhtiöllä on yksi kokoaikainen työntekijä. Toisen työpanos hankitaan ostopalveluna.
Lisääntynyt vapaa-aika on yhtiömuodon ykkösasia, mutta lähes yhtä tärkeänä Hänninen pitää vastuun jakoa.
”Maataloudessa joutuu tekemään isoja päätöksiä. Jos niitä pohtii yksin, jää usein jossittelemaan. Porukalla päätökset on helpompi tehdä ja toteuttaa.”
Isommassa joukossa on myös monenlaista osaamista.
MaitoSuonen kaikki osakkaat tekevät lypsy- ja muita perustöitä kiertävän järjestelmän mukaan.
Ari Hänninen hoitaa hallituksen puheenjohtajana juoksevia asioita.
Hän ja Marko Suoninen hoitavat myös rehustuksen ja viljelyn suunnittelun sekä appeen teon. Markon spesiaalialaa on sorkkien hoito.
Jaana Hänninen vastaa karjan jalostuksesta ja siemennyksistä, Jonna Suoninen palkka- ja henkilöstöhallinnosta sekä nautarekisterin ylläpidosta.
Pariskuntien henkilökemiat sopivat yhteen niin hyvin, ettei minkäänlaisia erimielisyyksiä ole syntynyt.
Ikäviä yllätyksiä yhtiöittäminen ei ole tuonut mukanaan.
”Lomaoikeutta meillä ei ole, mutta sen tiesimme etukäteen.”
Sekin tiedettiin, että osakkaiden verotaakka muodostuisi alkuun kovaksi.
”Kun eläimiä ja maitokiintiöitä siirrettiin yhtiölle, se tiesi aikamoista verohaastetta omalle taloudelle”, Hänninen toteaa.
”Jos prosessin olisi halunnut tehdä pitemmän kaavan mukaan, ensin olisi voinut yhtiöittää omat tilat ja tehdä vasta sitten yhteisen yhtiön. Se olisi kuitenkin vienyt aikaa.”
Osakeyhtiön kahden verotuksen politiikka tuo Hännisen mukaan lisää kustannuksia.
Kirjanpito ja tilinpäätös täytyy tehdä elinkeinoverolain (EVL) mukaan ja veroilmoitus taas maatalousverolain (MVL) mukaan.
”Pelkästään EVL:n mukainen verotus maatalousosakeyhtiössä purkaisi turhaa byrokratiaa ja antaisi yhtiön toiminnasta ja taloudellisesta tilanteesta oikeamman kuvan.”
MaitoSuoni käy parhaillaan oikeutta navetan rakennuttajana toiminutta Pro Agriaa vastaan. Prosessiin lähdettiin, kun budjetti ylittyi ja rakennuksen valmistuminen viivästyi.
”Tässä osakeyhtiömuoto auttaa, sillä kaikki päätökset ovat paperilla, mitään ei ole sovittu vain suullisesti.”
Parin ensimmäisen vuoden aikana ongelmia oli myös karjan terveyden kanssa, kun sorkkiin iski ajovälitulehdus.
Nyt tuotanto on saatu hyviin lukemiin. Viime vuoden keskituotos oli 10 283 kiloa.
Hänninen kannustaa selvittämään yhtiöittämisen mahdollisuuden.
”Se ei ole patenttiratkaisu kaikille, mutta jos oikea porukka löytyy, voi toimia hyvin.”
Asenteiden on oltava kunnossa. ”Ei voi ajatella, että sen harjanvarren pitää olla juuri siinä, missä se on viisi vuotta ollut. Omat ennakkoluulot heitetään yhteiseen koppaan ja sieltä poimitaan parhaat käytännöt.”
Artikkelin aiheet- Osaston luetuimmat
